tiistai 17. joulukuuta 2013

Jokainen Viiva On Virhe

Eilisen iltaa ja tämän päivää olen lähinnä taistellut erilaisia internet-sovelluksia vastaan, mutta kerkesin minä nopeasti Lahden sossunkin kanssa jutella. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitäisi..Vähän pelkään, että ei, mutta toivon silti parasta, on tämä elämä nyt kuitenkin sen verran paljon näyttänyt positiivisuuden sävyjä ja elpymisen merkkejä. Ehkä tämä tästä. Kaiken taistelun ja vääntämisen jälkeen sain kuitenkin luotua tämän:

JOKAINEN VIIVA ON VIRHE (sarjakuvablogi)

Sinne olen nyt kerännyt viideltä vuodelta kaikenlaiset randomit jutut, sarjakuva on meikän tapauksessa melko venyvä ja taipuva käsite. Lisäksi ymmärrän kyllä kaikkien noiden juttujen lapsellisuuden, ei sitä tarvitse välttämättä minulle kertoa, mutta olisihan se kiva, jos kertoisitte. Kuten voimme retrospektiivisesti tarkastellessamme huomata, alkupäässä sarjakuvat ovat lähinnä huutaen kirjoitettuja kirosanoja, kun ei sisältöä ole ollut täyttämään edes kolmea ruutua, mutta vähitellen sitten mukaan tulee myös jonkinlaista ajatusta, joka korvaa sen hieman yksipuolisen kirosanojen hokemisen. Nimi on taas laiskasti ja helposti otettu Cut To Fitin biisistä, se on kyllä kätevää, kun on tehnyt päälle 100 biisiä, niin on mistä valita. Sopi tuo paremmin, kuin vaikka Edustuksellinen Byrokratia. Blogi sisältää klassikot Hintin Ihmeelliset Seikkailut, Arttu Harkki Kaverina, sekä uusimman lempilapseni, Pahoinvoinnin Spiraalissa, jota alan kohta piirtää lisää. Siihen saa ehdottaa aiheita vapaasti, vaikka ei ne kyllä minultakaan lopu kesken.


Uusia tusseja pitäisi kyllä ostaa, kun saisi tässä joku päivä aikaiseksi lähteä vaikka keskustaan asti. Hervanta on kyllä monelta kantilta todella mukava paikka. Sää ulkona vain on vähän sellainen, ettei täällä tahdo hirveästi ulos lähteä. Luultavasti katkaisen jalkani ja saan kiroilla sitä vakuutusyhtiölle (meikällä on nyt nähkääs kotivakuutuksen myötä myös vakuutus itselleni, mitä ei ole ihan hetkeen ollutkaan), kyllästyisin tappelemaan papereiden kanssa ja jättäisin jalkani hoitamatta ja kuolisin sitten johonkin vähitellen kasvavaan sisäverenvuotoon ja tulehdukseen ja ties mihin. No, ehkä en. Torstaina alkaa työt, täytyy koittaa pitää itsensä jotenkin kärryillä päivistä ja skarpata. Eiköhän tämä elämä tästä polkaise itsensä käyntiin. Nyt piirtelen lisää sarjakuvia. Kohta alkaa päivä pidentyä. Aivan sama, vaikka tulisi kuinka musta joulu, vielä (kopkop) ei ole kuollut yhtään läheistä, joten meikälle on melko sama, onko maassa lunta vai ei. Jää vaan tuo ylimääräisiä extreme-kertoimia kaupassa käyntiin ja muuhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti