sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Slaughterhouse Livekin on nyt bandcampissa. Discografia näyttää aika siistiltä etusivulla!

Koska ihmiset ovat vuosia (kun bändi on jo reippaasti tepasteleva ja ihmettelevä viisi vuotias, voi puhua "vuosista") tentanneet tuosta Slaughterhouse Livestä, laitoin sen nyt Cut To Fitin bandcampiin. Meikästä se ei todellakaan ole kaiken vaivan väärti, vaikka siinä pari ihan hauskaa juttua onkin. Ja toisaalta, kun sitä kuuntelee nyt, niin tajuaa sen kuulostavan juuri siltä, mitä se on. Se on pahoinvointilevy, nauhoitettu väsyneenä keskellä yötä livenä. Siinä kuuluu vitutus ja ahdistus, että eikö tämä vitun homma lopu ikinä. Alunperin oltiin muka tekemässä täyspitkää levyä, nauhoitettiin kaikki ekan demon biisit ja nuo, ajateltiin että puoli tuntia on ihan hyvä setti. Tuosta oikeastaan opittiin, että puoli tuntia olisi kaikin puolin aivan liian raskas mitta levylle. Etenkin nauhoitusvaiheessa. Hinkattiin neljä tuntia ja päätettiin, että nyt on aika väsynyttä, mutta oltiin kuitenkin ihan tyytyväisiä. Miksaus venähti melkein puoli vuotta, kun Tompalla oli Profane Omenin kiertuehommia ja meni tuon alkoholinkin kanssa melko lujaa, mutta sekin vain sopii taas sitten tuohon yleiseen äänimaailmaan. Sen kuunteleminen on itselle suunnillen yhtä ahdistavaa, kuin mitä sen huutaminenkin oli. Mutta siinä se nyt on, joka tapauksessa.

Itsehän aloin nyt kuunnella Fire Worksia. Niin vinksahtaneelta kuin se saattaa kuulostaakin, tämä on meikästä ehkä meidän paras levy. Kukaan ei oikeastaan tykkää tästä, näitä pyörii vielä nurkissa enemmän, kuin Doorseja, vaikka tämä julkaistiin paljon aiemmin. Tai en minä tiedä, tykkääkö, joku Imperiumilla oli listaamassa sitä kuulema melkein jo sen vuoden parhaitten levyjensä joukkoon, mutta arvosteluissa siitä ei kauheasti tykätty. Mutta minulle se on tärkeä siksi, että se on niin intuition varassa tehty. Se on minulle puhtain osoitus tämän bändin yhteensoitosta. Tahtoisin miksata sen uudestaan, niin että se potkisi muidenkin tajuntaa, mutta minulla ei ole noita raitoja enää olemassa missään. Ehkä se aukeaisi vähän paremmin siinä vaiheessa. Olen kuunnellut tämän useammin läpi, kuin ehkä mitään muuta Cut To Fit-levyä. Niitä muita biisejä saa sitten vetää livenä. Näitä ei. Meistä on aina hauska naureskella, että voi pitää kilpailuja ja muita, kun voi laittaa palkinnoksi vaikka 5 Fire Worksia, että pääsee niistäkin eroon joskus.

Sunnuntai sujui suhteellisen letkeästi, tein ruokaa ja pätkiskakun, joka onnistui helvetin hyvin. Opettelin soittelemaan vähän lisää bluesia ja toivon, että joskus osaisin soittaa ne jutut niin hyvin, ettei niitä tarvitsisi ajatella yhtään, ja voisi vaikka laulaakin samalla. Se minua turhauttaa nyt kaikkein eniten, etten osaa juurikaan laulaa ja soittaa samaan aikaan, ellen sitten vedä kaikkea sellaisen Johnny Cash filtterin läpi, eli peukku soittaa bassoa ja loput sormet kompuroi (eli siis komppaa) siinä parhaansa mukaan, kun pää koittaa keksiä jotain sanottavaa samaan aikaan... Vähän myöhemmin linkitän tähän luultavasti näytteen siitä, mitä tarkoitan, mikäli ko. henkilö saa ko. videon internetiin asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti