maanantai 11. marraskuuta 2013

Mielenrauhallisia päiviä.

Ulkopuolisen silmin tämän päivän tekemiset saattavat näyttäytyä ajanhukkana ja täytenä nollailuna, vaikkakin näihin näennäisen arkipäiväisiin rutiineihin piiloutuu sellainen meditatiivinen syvyys, joka matalamman levelin zeniläisille ei välttämättä näyttäydy täydessä kirkastavassa loistossa, mutta vain siksi, etteivät he ole harjoittaneet näitä meditaation muotoja yhtä paljon, kuin sitä naurettavaa lattian kulutusta. Olen nimittäin piirtänyt ja tehnyt ruokaa, tarkemmin sanottuna lihapullia ja peruna-porkkanamuusia. Molempien valmistukseen sisältyy sellaisia toistonomaisia, pitkästyttäviä vaiheita, joissa sielu todella lähtee liitelemään jonnekin oman nupin ulkopuolelle täydellisen kauas. Mietin myös, miten olen jaksanut jo toista kertaa tällä viikolla (viikon käsite on minulle viimeiset 7 päivää, eikä joku keinotekoinen maanantai-nimisestä päivästä sunnuntai-nimiseen päivään akseli) vääntää lihapullataikinan ja perunamuusin alusta asti itse. Toisaalta, kun tekee ruokaa sellaiselle ihmiselle, joka oikeasti arvostaa sitä, se tuntuu huomattavasti mukavammalta, kuin kokata sellaiseen mustaan aukkoon, johon tuntuu uppoavan aina "loput", vaikka olisit tehnyt kaksi makaroonilaatikkoa. Puhun siis veljestäni, jos se ei jollekin auennut. Ja nykyään siis teen ruokaa tyttöystävälleni, jos joku luuli, että tarkoitan veljelläni aiempaa viittausta ruoan arvostukseen.

Ei enää montaa viikkoa, jotta päästään asumaan uuteen, parempaan kotiin. Ihmiset ovat ihmeissään, kun kaksi ihmistä on muuttamassa kolmioon. Miksi? Miksi kenenkään pitäisi asua ahtaasti, niin pienesti kuin vain mahdollista? Minä olen sen verran maalainen, että kaupungit vituttavat. Siksi minun täytyy tehdä kodistani sellainen paikka, jossa minun on hyvä olla. Ja olen niin maalainen, ettei se onnistu jossain kahdenkymmenen neliön kämpässä. Tässä olemme voineet olla, kun haaveilemme koko ajan siitä oikeasta, isosta kodista. Minä en ymmärrä niitä, jotka kysyvät miksi. Jos minulle on tarjolla kolmio nykyisen kaksioni hinnalla,  mukavammassa paikassa ja ilmeisen hyvän ihmisen kanssa, niin toki muutan. Ei kukaan ihmettele tällaista, jos vaikka sanot vaihtaneesi laajakaistaliittymäsi halvempaan ja nopeampaan. Kun on kaksi introverttia, realistista möllöttäjää samassa kämpässä, pitää siinä olla ainakin yksi ylimääräinen huone. Jos on liikaa tilaa niin voidaan sitten istua vaan yhdessä makkarissa, ei siinä sen kummempia.

Ajateltiin jo, että voisi pitää kahden päivän tuparit/läksiäiset, ensin 6.12 tuparit Tampereella, kun täällä nyt vissiin on silloin muutenkin äläkkää, niin ei tarvitse kutsua ketään (kun ei kukaan tulisi kuitenkaan). Sitten 7.12 voi mennä Torveen viettämään meikän Lahden läksiäisiä keikan muodossa. Joku päivä voisin vaikka ottaa kuvia piirrustuksista taas, tai sitten viikon päästä Lahdessa skannailla niitä, jos vielä silloin olen menossa. Saa nähdä, elämä pyörii nyt vähän välttämättä rahan ympärillä, asiat tehdään silloin, kun niiden tekemiseen on varaa..Kyllä se kohta onneksi helpottaa, kun ei tarvitse asua valtatie kahdellatoista, vaan on oikea osoitekin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti