torstai 21. marraskuuta 2013

Menneisyyden Jere kertoo teille nyt juttuja.

Kirjoitin vielä yhden ennen kuin kävin yöllä nukkumaan, Punk In Finlandin roskakori on kyllä jotenkin oikea paikka näille:

"Juha katseli mäelta yli peltojen, jotka levittyivät aukeina ja tyhjinä hänen edessään. Hän muisti miten oli pienenä poikana käynyt isänsä kanssa kävelemässä pellon viertä. Tämä oli näyttänyt hänelle tilukset ja opettanut tekemään työt, Juha oli rakastanut isäänsä kovasti. Mutta isä ei ollut enää hänen tukenansa. Ja hän kaipasi isäänsä joka jumalan syksy, kun sato oli korjattu ja pellot olivat lyhyttä sänkeä, ikään kuin talven kuolemaa varten puhtaaksi pestyjä. Juha katseli noita sänkisiä mantuja, eikä voinut olla värähtämättä hieman ajatellessaan, että joskus hänkin olisi multaa, pelkkiä ravinteita uudelle kasvulle. Hän hieraisi kyynelen silmäkulmastaan ja lähti laskeutumaan mäkeä alas."

Sen lisäksi, etsiessäni tänä aamuna kuuden tunnin unien jälkeen jostain Cubasen asennuslevyä, löysin 8-9 vuotiaana kirjoittamani esikoisnovellikokoelman "omatjutut". Tämä toisen luokan keskuudessa kriittistä arvostusta osakseen saanut, mutta vaille kaupallista menestystä jäänyt teos tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen 9-vuotiaan Jeren mielenmaisemaan ja maailmankatsomukseen, sekä paljastaa jo tuolloin kukkineen taipumuksen tarinan kerrontaan ja yllättäviin käänteisiin. Ensimmäisen nimi on Haamu.

"Poika oli rakentanut lumiukon. Toinen poika potkaisi lumiukkoa niin, että sen pää putosi. Mutta sisällä oli haamu. Pojat juoksivat soittamaan haamujengille, että pihalla oli haamu. Haamujengiläiset ampuivat haamua säteellä kaksi tuntia. Haamu kutistui. Haamujengi väsyi ajan mittaan. haamu päästi valtavan pierun. Haamujengiläiset pyörtyivät ja haamu söi haamujengiläiset."

Seuraava kertomus, Kiinan Keisari, palkittiin kahdella  hienolla kukko-leimalla. Kenties kyseessä oli sen kantaaottava ja poliittisen historian tiedostama ote, ehkä symbolinen taso Kiinasta nousevana talousmahtina, joka tulee syömään paljon luonnonvaroja kasvunsa tieltä, ken tietää!

"Kiinan keisari meni lohikäärmejuhlaan. Hän otti riisikulhon mukaansa. Hänen toisessa kädessä oli riisilapio. Hän mässytti riisiä minkä kerkesi. Ennen juhlan alkua keisari oli syönyt kymmenen lapiollista riisiä. Kun juhla alkoi, keisari huomasi ettei kaikki ollut kohdallaan. Hän otti miekan ja löi lohikäärmeen keskeltä kahtia. Siellä oli japanilainen salamurhaaja. He alkoivat tapella. Keisari voitti."

Ja viimeisenä hyytävä jännitystarina Lipas, joka ei aivan yltänyt Kiinan Keisarin saamaan kriittiseen arvostukseen, mutta palkittiin myös oikeinmerkillä ja yhdellä (1) kukka-leimalla.

"Lipasta kantoi mies, jolla oli puujalka ja päätä ei ollut, sillä pää oli lippaassa. Lipas oli löytynyt merestä. Nyt mies meni laiturille, kumartui ja tipautti lippaan mereen. Hai tuli heti, söi lippaan ja sai Manhanttanin kokosen vatsahaavan ja kuoli siihen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti