Kirjoitin vielä yhden ennen kuin kävin yöllä nukkumaan, Punk In Finlandin roskakori on kyllä jotenkin oikea paikka näille:
"Juha katseli mäelta yli peltojen, jotka
levittyivät aukeina ja tyhjinä hänen edessään. Hän muisti miten oli
pienenä poikana käynyt isänsä kanssa kävelemässä pellon viertä. Tämä oli
näyttänyt hänelle tilukset ja opettanut tekemään työt, Juha oli
rakastanut isäänsä kovasti. Mutta isä ei ollut enää hänen tukenansa. Ja
hän kaipasi isäänsä joka jumalan syksy, kun sato oli korjattu ja pellot
olivat lyhyttä sänkeä, ikään kuin talven kuolemaa varten puhtaaksi
pestyjä. Juha katseli noita sänkisiä mantuja, eikä voinut olla
värähtämättä hieman ajatellessaan, että joskus hänkin olisi multaa,
pelkkiä ravinteita uudelle kasvulle. Hän hieraisi kyynelen
silmäkulmastaan ja lähti laskeutumaan mäkeä alas."
Sen lisäksi, etsiessäni tänä aamuna kuuden tunnin unien jälkeen jostain Cubasen asennuslevyä, löysin 8-9 vuotiaana kirjoittamani esikoisnovellikokoelman "omatjutut". Tämä toisen luokan keskuudessa kriittistä arvostusta osakseen saanut, mutta vaille kaupallista menestystä jäänyt teos tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen 9-vuotiaan Jeren mielenmaisemaan ja maailmankatsomukseen, sekä paljastaa jo tuolloin kukkineen taipumuksen tarinan kerrontaan ja yllättäviin käänteisiin. Ensimmäisen nimi on Haamu.
"Poika oli rakentanut lumiukon. Toinen poika potkaisi lumiukkoa niin,
että sen pää putosi. Mutta sisällä oli haamu. Pojat juoksivat soittamaan
haamujengille, että pihalla oli haamu. Haamujengiläiset ampuivat haamua
säteellä kaksi tuntia. Haamu kutistui. Haamujengi väsyi ajan mittaan.
haamu päästi valtavan pierun. Haamujengiläiset pyörtyivät ja haamu söi
haamujengiläiset."
Seuraava kertomus, Kiinan Keisari, palkittiin kahdella hienolla kukko-leimalla. Kenties kyseessä oli sen kantaaottava ja poliittisen historian tiedostama ote, ehkä symbolinen taso Kiinasta nousevana talousmahtina, joka tulee syömään paljon luonnonvaroja kasvunsa tieltä, ken tietää!
"Kiinan keisari meni lohikäärmejuhlaan. Hän otti riisikulhon mukaansa.
Hänen toisessa kädessä oli riisilapio. Hän mässytti riisiä minkä
kerkesi. Ennen juhlan alkua keisari oli syönyt kymmenen lapiollista
riisiä. Kun juhla alkoi, keisari huomasi ettei kaikki ollut kohdallaan.
Hän otti miekan ja löi lohikäärmeen keskeltä kahtia. Siellä oli
japanilainen salamurhaaja. He alkoivat tapella. Keisari voitti."
Ja viimeisenä hyytävä jännitystarina Lipas, joka ei aivan yltänyt Kiinan Keisarin saamaan kriittiseen arvostukseen, mutta palkittiin myös oikeinmerkillä ja yhdellä (1) kukka-leimalla.
"Lipasta kantoi mies, jolla oli puujalka ja päätä
ei ollut, sillä pää oli lippaassa. Lipas oli löytynyt merestä. Nyt mies
meni laiturille, kumartui ja tipautti lippaan mereen. Hai tuli heti, söi
lippaan ja sai Manhanttanin kokosen vatsahaavan ja kuoli siihen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti