keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Laidasta laitaan

Tässä tuntuu taas, että mieliala heittelee päivittäin aivan helvetisti. Eilen näytti vielä, että olen taloudellisesti niin sanotusti kusessa, mutta sitten asiat alkoivat järjestellä itseään automaagisesti ja olokin parani sitä mukaa, kun rahahuolet liihottelevat jonnekin kaukaisuuteen. Elämä näyttää siis ainakin hetken aikaa vähän valoisammalta. Hetken. Katsotaan nyt sitten, mitä huominen tuo. Koska olen pakannut jo suurimman osan levyistä, otin tavoitteekseni kuunnella tuota puoliskoa hyllystä, joka on saanut levätä lähinnä unohduksissa. Sieltä löytyi mm. Ajattaran akustinen levy Noitumaa. Sellaista musiikkia tässä maassa pitäisi tehdä paljon enemmän, omaperäistä, vapaata ja fiiliksissä mitattuna ääriä myöteen täyteen kaadettua musiikkia. Ehkä siinä on lähin vertailukohta noihin meikän omiinkin juttuihin, tietyllä tapaa. Sitten hyllystä löytyi Chaosbreedin Brutal, jota tuli kuunneltua yläasteella ihan helvetisti, vieläkin osasin melkein joka biisin sanat ulkoa. Nyt löysin sitten Convergen Unloved and Weeded outin, jota en ollut kuunnellut vielä kertaakaan, koska ostin sen viimeisenä lähtöpäivänä Cardiffista ja tavallaan sitten unohdin siinä sekoillessa. Swans vei vähän sen erän, niin ei muistanut ihan kaikkea.

Sitä huomaa, miten ahdistavia yksiöt on, kun pääsee taas kämppään, jossa on tilaa tehdä eri asioita. Sitä on nytkin kerennyt jo pakkailla, kirjoittaa koneella muutaman rivin, soitella kitaraa ja piirtääkin ihan vähän. Koko ajan ei ole sellainen olo, että jos nousee sängyltä niin kuitenkin kompastelee joihinkin johtoihin tai jotain muuta epämääräistä. Kyllä kohta on mukavaa heilua kolmiossa! Ellei tule ongelmaa siitä, että on liikaa tilaa. En usko, tila ja vapaus on aina maittaneet meikäläiselle melko kivasti.

Huomenna haen sivutuloverokortin ja pahvilaatikoita muuttoähellystä varten. Katsastelin eilisiltana verohallinnon nettisivuja, ne näyttivät kyllä aivan samalta, kuin kaikki ne laputkin joita sieltä tulee, en tajunnut niistä hevon vittua. Ehkä en vain ole riittävän kypsä ja riittävän aikuinen ymmärtämään niitä, mutta olen siitä ennemmin onnellinen. Sinä päivänä, kun haen vaikka sinne töihin siksi, että vähennysten laskeminen ja naapurien narauttaminen olisi meikästä kivaa, taidan muutenkin olla kuollut sisältä. Toivottavasti se päivä ei koskaan tule. Elämä on taas juuri nyt jotakuinkin raiteillaan. Katsotaan mistä keksin taas raivostua huomenna. Veikkaan, että sillä on jotain tekemistä jonkunlaisen byrokraattisen laitoksen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti