keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Koska en ole tehnyt kai ikinä kamarunkkailupostausta, niin tässä on sellainen.


Taustalla tykit ja patja, jotka voisivat kuviointinsa puolesta olla samalta vuosikymmeneltä. Sohvapatja alkoi olla niin kissojen läpi kusema, että heitettiin se parvekkeelle ja tehtiin sohvasta sitten kitarateline, kun noita värkkejä tuntuu tässä huushollissa olevan enemmän jä vähemmän. Tässä on meikän kitarat, lisäksi tässä huoneessa on Wurlitzerin sähköpiano, kaksi mandoliinia, yksi basso, Vilin nylon-kielinen akustinen, kaikki meikän "randomit soittimet", eli rumpua, tamburiinia, huuliharppuja, nokkahuiluja, melodica ja kapulat ja mitä lie. Eetullakin taitaa olla vissiin viisi tai kuusi kitaraa ja basso, näiden lisäksi vaatehuoneessa on vielä meikäläisen Harley Benton resonaattori (nimestään huolimatta yllättävän hyvä peli) ja meidän ensimmäinen kitara, Anttilan postimyynnistä tilattu akustinen kitara, jossa on neljä kieltä. Vireestä ei ole mitään hajua. Benton taitaa olla perus E:ssä tai avo G:ssä. Ainakin viritän sen avoimeen G:hen, jos se ei jo ole.

Vasemmalla laidalla on papan vuonna 1965 itselleen kihlajaislahjaksi ostama Landolan kitara, jonka hän antoi meikäläiselle vähän ennen kuin mummo kuoli. Se oli aika harras ja hiljaiseksi vetävä hetki, hetken aikaa meikästä tuntui, että olisivat olleet jotenkin ehkä jopa ylpeitä siitä, että joku suvussa tekeekin sillä jotain. Kaulan kohdalta runko on antanut ikävästi periksi niin, että kaula on vääntynyt aika mutkalle. Se on kerran jo korjattu Ikaalisten soitinrakennuskoulussa, mutta se ei auttanut. Joskus, jos mulle siunaantuu liikaa rahaa, käyn ensimmäisenä viemässä tämän Landolan äijille korjattavaksi. Yksi soitinkorjaaja vilkaisi, eikä suostunut tekemään sille mitään, kun ei siitä enää kuulema soittokuntoista saa. No, minä sitten soittelen sitä slidella yksin pimeinä iltoina, siihen se menee vielä täysiään. Vire on todella matala, en oikein tiedä itsekään mikä, veikkaan jotain C:tä tai G:tä. Se kuulostaa todella raskaalta, voimakkaalta ja jotenkin varmalta. Ajattelin, että sen voisi tavallaan kunnostaa mittatilauksena sellaiseksi kitaraksi, jolla voisikin soittaa vähän matalammissa vireissä.

Seuraavana myös papalta saatu sähkökitara. Se on Raato, tuollainen vähän epämääräinen, mutkakaulainen kitara ja ilmeisesti venäläisperäinen. Eetu laittoi siitä sähköt uusiksi lopputyönään ja sai siitä vitosen. Nyt tänä iltana se korjaili ne uudestaan ja laitoin siihen kolme basson kieltä. Nyt soi räkäinen ja pörisevä blues just niinku pitääkin! Vire on G-D-G.

Seuraavana on PaSGa, Epiphonen halpis SG, jonka ostin Undivine-aikoina Iirolta. Kaula oli halki jo silloin, mutta meikä innostui tuon soittelusta niin paljon, että koitin monta kuukautta ostaa sen. Ei meinannut myydä millään. Oli itse ostanut tuon satasella, sanoi sitten jossain välissä, että jos maksan 150 euroa niin saan sen. Maksoin saman tien ja sain sen. Nykyään se on droppi Bb vireessä, eli siis Cut To Fit-vireessä, ja tällä oikeastaan duunailen kaikki grindailu ja jamitteluhommat, koska tuossa kaulamikissä on niin paljon alapäätä, ettei se välttämättä tarvitse säröäkään jos volumet on täysillä. Siinä on Eetun custom-kielet, paksuin on 0.70 (ei meikä näistä mitään ymmärrä, mutta tuo on helvetin paksu) ja G-kielikin on joku punottu mötkö. Helvetin hyvä oli soittaa pitkän ajan jälkeen, aluksi meinasin antaa tämän pois, mutta kyllä mieli muuttui kuitenkin, kun se on vaan niin hyvä.

Välissä on matkakitara, kaula ja mikit, joihin saa tuollaisilla ylimääräisillä palasilla hihnan tai jalkatuen. Vähän hankala soittaa aina tauon jälkeen, mutta kun siihen tottuu, niin tuossa on helvetin siisti aavikkotwangi. Välillä virittelen tätä avoimeen G:hen ja soittelen slidellä, koska noissa mikeissä on sellainen oikealla tavalla bluesisti ulvova soundi. Ostin sen käytettynä satasella muusikoiden netistä, ja kyllä se helposti hintansa väärti on.

Charvelin akustinen onkin sitten meikän paras kitara. Malliltaan 550E, ostin tämän Cut To Fitin Tsekin reissun jälkeen, kun tuli vielä viimeinen liksa edellisistä duuneista ja mietin, että joku akustinen pitäisi saada. Kävin panttilainaamoissa, tämä oli ensimmäinen jota soitin ja se jäi mieleen välittömästi. Kävin keskusmusiikissakin kokeilemassa uusia kitaroita, ja sitten katsoin kelloa, että ei helvetti, kerkeän vielä juosta sinne kanikonttoriin hakemaan sen pois. Pelkäsin koko ajan, että joku muu oli jo ostanut sen, mutta ei onneksi ollut. Tämä on meikän päätyökalu, aivan sama mitä duunailee. Vire on perus E. Capolla pääsee aina ylös.

Oikeassa laidassa on Feastemin Ollin viimekesänä meikälle lahjoittama kitara, käsittääkseni hänen eka värkkinsä. Sekin oli jotenkin harras ja hieno hetki, kun tämän sai käsiinsä. Sitten kun pääsi kotiin asti ja soitteli tätä tuolla meikäläisen patterivahvistimella, hymy vaihtui virneeksi. En ole ikinä saanut mitään muuta kitaraa kiertämään tuon vahvistimen kanssa ilman pedaaleja, siitä jo tiesin, että jos tämän saa kiertämään tällä, niin meikä tulee vielä tykkäämään tästä kitarasta. Tavallaan tämä myös teki tarpeettomaksi SFD:n Kaaprolta ostamani Jaguarin, koska vaikka se olikin kaikin puolin siisti ja järjettömän hyvä kitara, niin olihan se ehkä vähän liian hyvä meikälle.Sitä paitsi tarvitsen periaatteessa vain yhden perusvireessä pysyvän sähkökitaran. Sain sen Jaguarin juuri tänään myytyä hyvään tarkoitukseen ja varmasti sitä paremmin arvostavaan kotiin, joten raaskin luopua siitä. Kohtuus ja järki se on näissäkin hommissa oltava, eikä minulla ole tarvetta hamstrata kitaroita, joita en soittaisi. Aiemmin myin myös EKOn 12-kielisen, mikä harmittaa ehkä vähän enemmän, mutta kai sitä aina kävelee vastaan uusia.

Siinä on meikäläisen tämän hetkiset instrumentit, en tosiaan jaksanut kaivaa sitä resonaattoria kolisemaan vaatehuoneesta. Ostin sen kesällä 2008, eikä ole tarvinnut vaihtaa kieliä siihen kertaakaan. Varmaan olisi korkea aika, mutta kun ei ne ole menneet vieläkään poikki, niin eipä ole ollut tarvetta. Ostin sen sivarissa ollessani viimeisillä ruokarahoilla, kun vitutti se koko elämä ja siivoojan moralisointi siitä, että kattelee vaan kitaroita, vaikka ei ole ruokaankaan rahaa. Sen jälkeenhän se vasta selän takana juorusikin, mutta eipä paljoa kiinnostanut. Nälkä tosin kyllä oli kova sen jälkeen, mutta eihän sitä nyt tuollaisessa tilanteessa sielunviholliselle näytetä.

Josko siinä olisi sitten kitarapornoa parin vuoden tarpeiksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti