Join tänään ensimmäiset kaksi kuppia kahvia viikkoon, ja se tuntui suunnilleen tuolta. Kaikin puolin tuolta. Myös siltä kantilta, että olin liian kärsimätön täyttääkseni paperia oikeasti loppuun asti, täyttääkseni sen monimutkaisemmilla tekstuureilla tai edes skarpatakseni noiden taustojen kanssa. Se kaikki oli kofeiinia, kärsimättömyyttä, ylivirettä, vitutusta ja turhautumista ja ahdistumista siihen tekemisen prosessin hitauteen suhteessa siihen, mitä päässä näkyi. Tuntui niin hitaalta piirtää kuolevilla tusseilla samoja viivoja uudestaan ja uudestaan, värien kanssa tuntui että kaikki nuo helvetin kalliit tussitkin alkavat olla loppuun kuluneet (paitsi pinkit, niitä on vaikka miljoona erilaista.). Tiedän, että monelta osin tähän vaikuttivat tietysti laskenut toleranssi kahvia kohtaan, nälkä, sekä lievä placebo-vaikutuskin.
Olisi hirveä vire luoda kaiken näköistä taas, ja oikeastaan olenkin tehnyt jo aika paljon, piirsin tuon, tein pörinäbluespohjaa aamulla, kirjoittelin vähän jotain novellintynkiä.. Oikeastaan ongelmana on ollut se, etten ole tänään osannut keskittyä tekemään kaikkea, mitä olisin ehkä tahtonut, olen laittanut vähän kaiken näköistä alulle, jotta voin jatkaa niitä kärsivällisempinä päivinä. Sekin on ihan hyvä, omalla tavallaan. Heräsin yhdeksän aikaan sossun puheluun, asiat näyttäisivät oikenevan ja saan vuokrankin maksettua ajallaan, valtavan iso kiven murikka putosi sydämmeltäni syvälle kaivoon. Nyt pitää vain toivoa, ettei siihen ollut sidottu naruja, ja jos oli, ettei se toinen pää olisi sidottuna omaan nilkkaan.
Lahjoitin tänään sen yhden triptyykin, jota en ajatellut lahjoittavani ikinä kenellekään, Dougalille. Siis sen, missä oli aivot, sydän ja saatana/henki, ruumis, sielu/järki, tunteet, intuitio. Lupasi kehystää ne, sanoin että saa viedä pois. Sold to the man, who paid nothing! En olisi oikeastaan antanut niitä kenellekään muulle. Vaikka ei nyt ihan joka päivä nähdäkään, niin sen ihmisen tunnen jotenkin merkillisellä tavalla sielunveljeksi, samanlaiseksi musiikin palvojaksi, joka tajuaa mikä elämässä on tärkeää ja osaa suhtautua oikeanlaisella asenteella kaikkeen tässä maailmassa. Hieno ihminen. Sellaisia tarvittaisiin tälle pallolle lisää. Mielenkiintoista on myös, että se on kuulema vääntämässä Tervahauta-nimistä lättyä, meidän toinen sukutila, jonka faija osti, on sen niminen. Kysyi voisiko noita käyttää sen kansitaiteissa, annoin luvan. Yhteensattumia, juu. Juu. Intuitio kyllä ohjaa melko paljon kaikenlaisia yhteyksiä ihmisten välillä. Se tässä kaikessa onkin mielenkiintoisinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti