torstai 7. marraskuuta 2013

Ei itku auta, ei itku auta!

Tämä päivähän lähti käyntiin ihan suhteellisen kovalla vauhdilla. Seinäkin löytyi melko äkkiä. Soittelin sossuun joskus yhden pintaan, lähinnä saadakseni tietää, että minkä verran on tulossa rahaa, koska eilen sain jo tietää, että päätöstä tehtiin parhaillaan. No, hommahan kääntyikin sitten niin päin, etten saa toimeentulotukea taas ollenkaan. En ole oikeutettu siihen, koska tietojen mukaan voin palauttaa Kelan työkkärilaput vielä tämän kuun puolella (vissiin 28.11). Raha siis ei ole tulossa tässä kuussa. Minkä lisäksi kaikki meikän rahat (ja vielä vähän enemmänkin) menee ensi viikolla pankkiin takuuvuokraan, eli voi tulla taas ihan vitun nälkä. Minulla on vielä yksi toivonkipinä, koska olin samassa hakemuksessa hakenut myös muuttoavustusta. Se kuulema "käsitellään erikseen", ei mitään tietoa, että koska. Soitan kuitenkin huomenna. Tiedän, että koska "en ole oikeutettu toimeentulotukeen", en luultavasti saa ihan kauheasti rahaakaan, mutta jos nyt saisi edes sen puuttuvan pari sataa euroa siihen takuuvuokraan, niin kaipa sitä taas sitten loppukuun improvisoi jotenkin... Vittu, että tämä ottaa aivoon, joka kerta yhtä paljon. Tomppa epäili, etten osaa esittää asiaani oikein, mutta tiedän ettei se ole siitä kiinni. Joka virastossa tuntuu mennessä, että sympatiat on täysin minun ja tilanteeni puolella, kaikki on niin sanomassa, että joo, läpihuutojuttu. Sitten kun ne otetaan käsittelyyn, niin jostain syystä nousee joka vitun kerta seinä vastaan.

Ei tämä nyt silleen enää tässä vaiheessa mitenkään uutta ole, mutta en kyllä oikeasti tiedä enää yhtään ketään, joka olisi pudonnut sosiaaliturvajärjestelmän läpi Näin monta kertaa, ja tunnen kuitenkin aikamoisia häseltäjiä ja sohloja. Ihmeellisintähän se on katsoa, miten kaikki ne saavat nostettua sossut ja vielä duunailtua kaikenmaailman pikkurikoksia ja epämääräisyyksiä ja pysyvät ihan hyvin leivänsyrjässä ja pilvessä kiinni. Tuntuu, että nykyään tämä koko elämä on yhtä bluesbiisiä, joka päivä herää eikä oo rahaa, mutta bluesissa löytyy. Onneksi blues sitten auttaakin tähän oloon, samoin kuin Famine Yearin uuden levyn maistiaiset:


Näiden hylkäysten tietoon tulon jälkeen lähdinkin sitten loppupäiväksi tuonne kavereiden studiolle lauleskelemaan joululaulua. Oli aluksi vähän migreeniä ja melko sekava olo. Ajan kanssa se vähän helpotti ja sitten siinä duunailtiin kaikki laulut uudestaan, sekä vähän vitun eeppisiä kuoroja. En ole tainnut koskaan olla tekemässä mitään niin massiivista, saa nyt sitten nähdä miltä ne kuulostaa ja miten paljon niistä käytetään. Mutta ei ainakaan jää kuorosta kiinni. Nyt voisin välistä sitten vaikka syödä ja ehkä pakata, huomenna on lähtö Tampereelle ja ainakin vituttaa ihan inasen vähemmän. Vaikka onkin mysteeri, mistä nyt sitten revin sen loppuosan omaan osuuteeni. Joku hyvinvoiva kansalainen voi sieltä tietysti tykitellä, että "mene töihin, vitun köyhä." Siksi minä olen muuttamassakin, että työpaikka nyt on odottanut jo kohta neljättä kuukautta, kun ei Lahden työkkäristä annettu meikän mennä töihin. Ei vaan tunnu jotenkin nyt olevan oikein meikäläiselle suotuisat ajat. Kai se on alettava myydä huumeita, jos tahtoo elättää itsensä jotenkin kunniallisesti tässä maassa. Jos ei olisi tuota kämppää ja ihmista Tampereella odottamassa, niin tässä vaiheessa myisin koko irtaimiston ja häviäisin. Kyllä kai sitten saa jo hävitä, kun valtio polkaisee oman laskupääni mukaan  kuudennen kerran naamaan? Siis selkeästi mulle ei ole juurikaan tarvetta täällä..

Luin muuten jonkun uutisen siitä, miten vanhemmat ovat joutuneet maksamaan lapsiensa huumevelkoja. Eetun kanssa ainakin naureskeltiin, että vittu minä en pentuni huumevelkoja maksaisi, ennemmin pitäisin käsiä pöydällä kun joku NBK:n jätkä tulee sormia hakemaan. Sitten alettiin miettiä, että mitä vittua ne niillä sormilla tekee? Onko ne vaan jossain pöytälaatikossa lojumassa, vai hengaako ne joissain yökerhossa sormikaulakorut kaulassa? Kaveri epäili studiolla, että varmaan löytyy joku kilipää, jolla on niin paljon rahaa, että se tahtoo vain ostaa ihmissormia kokoelmaksi itselleen. Tai joku musiikin vihaaja ostaa nimenomaan muusikoiden sormia, että loppuu se pimputtelu, saatana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti