maanantai 18. marraskuuta 2013

"Anna tulla, anna tulla vaan. Ei näitä juuria voi koskaan hukuttaa."

Pari päivää on ollut vähän outo olo. Toisaalta olen stressaantuneempi, kuin koskaan elämässäni olen ollut rahaan liittyvän ahdistuksen takia. Johtuen siis siitä, että tiedän ettei minun kohdallani asiat kuitenkaan mene nappiin, enkä saa mitään menemää sellaisenaan läpi ilman vääntöä. En jaksaisi vääntää. Se kuitenkin on nyt sellainen asia, jota pyörittelen mielessäni jatkuvasti, vaikka käytännössä en tällä viikolla voi tehdä koko asialle yhtään mitään. Voin vain pyöritellä peukaloita ja odotella ensi viikkoa, sitten pitääkin toimia aivan saatanan äkkiä, ja tiedän ettei Lahden kaupungin sosiaalitoimi osaa nähdä tätä kiirettä aivan samalla tavalla, kuin minä. Sekin vituttaa. Kyllähän muuttoavustus työttömälle on minun ymmärtääkseni ollut aivan itsestäänselvyys. No, mutta sille en mahda vielä yhtään mitään.

Sen sijaan huomattavasti mielenkiintoisempi huomio on, että elämä on ahdistanut minua ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni niin paljon, että kuoleman ajatus ei ahdista. Ja se on paljon se, koko teini-ikä oli kuitenkin käytännössä sellaista helvettiä, että elämä ei tuottanut minulle mitään positiivista kokemusta, tuntemusta tai ajatusta, mutta ajatus kuolemisesta ahdisti vielä enemmän. Nyt tämä byrokratian nurkkaan ajettu elämä taas tuntuu sellaiselta häkiltä, ettei kuolemakaan osaa ahdistaa. Se on jotenkin hyvin outo tunne. Onko tämä jokin neuroosin syventymä? Jos onkin, niin minulla ei ollut sitä kaikesta paskasta huolimatta vielä kolmea viikkoa takaperin. Sain sen siitä yhdestä paperista, joka sanoi, etten saa toimeentulotukea tähän elämäntilanteeseeni. Siinä kohtaa kuului naks. Eikä naurattanut. On aika hienoa, että valtio ajaa näin pitkälle satimeen. Minun ei oikeastaan tahdota elävän Lahdessa, mutta minun ei anneta muuttaa poiskaan. Kaikki ovat vitsailleet siitä, miten olen muutenkin niin niiden lempiasiakas, etteivät ne tahdo laskea irti. Olisikohan mahdollista kaivella vanhoja päätöksiä ja haastaa joku näistä laitoksista oikeuteen? Ei kai. Minulla ei olisi siihen varaa. Niinkuin ei mihinkään muuhunkaan.

Kuuntelen Hebosagilin Lähtöä. Enkä voisi keksiä yhtään olooni sopivampaa levyä. Likaista urbaania ahdistusta, patoutuvaa energiaa, pelkkää voimaa, joka odottaa tietä ulos, mahdollisuutta räjähtää ulospäin ja tuhota mahdollisimman paljon asioita. Maailma on kaunis. Minun ajatukseni eivät. Ja ne tahtovat tehdä maailmasta itselleen sopivamman paikan. Tässä vaiheessa huomaan, miten paljon minua vituttaa, etten pääse treenaamaan riittävän usein. Tai, no. En minä treenaa, jotta voisin tulla paremmaksi. Emme me muutenkaan taida treenata siksi, että olisimme parempia. Me treenaamme vain siksi, että saamme soittaa yhdessä. Tehdä uusia biisejä tai ainakin minun kohdalla päästäkseni päästämään kaiken tämän paskan ulos. Kunhan nyt ylitän tuon seuraavan rajapyykin, pääsen seuraavan checkpointin yli ensi kuun toiseen päivään, minun elämässäni on enää kahdella asialla mitään väliä. Tuolla naisella, jonka kanssa sitten toivottavasti saan elää rauhassa, ja tuolla bändillä, jonka kanssa saan sitten huutaa vähemmän rauhassa. Millään muulla ei ole minulle enää mitään hevon vitun merkitystä. Kaikki muu tässä teidän maailmassanne on niin saatanan rumaa. Taitaa se jokasyksyinen hajoaminen olla tulossa minullekin, vaikka en ikinä muista siitä kärsiväni, ennenkuin se on sisällä..

3 kommenttia:

  1. maailma olkoon ruma mutta sun runoja part A oli mielettömän kaunis! ja siitä tuli jotenkin jännä fiilis, ihan kuin olisi itse löytänyt sen kasetin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo oli odottamatonta ja se merkitsee meikälle aika paljon.. En oikein osaa sanoa mitään muutakaan! :D

      Poista
  2. Täytyy vielä lisätä, että meikäläisellä on kyllä ihme pomo. Jos työttömällä voi olla pomo, niin tuo ihminen on sellainen. Sellainen, jolle haluaa tehdä töitä, lisäksi se osaa soittaa aina juuri oikealla hetkellä. Nyt on ainakin viikoksi töitä ja se helpottaa oloa aika paljon tulevaisuutta ajatellen. Vaikka ei poistakaan tätä alun virastosotaa tästä näin.

    VastaaPoista