tiistai 3. syyskuuta 2013

Unet todellisuuden simulaattorina.

Tajusin juuri jotain merkittävää. En tahtonut eilen tai tänään kirjoittaa uniani, koska en muistanut niitä riittävän selkeästi pystyäkseni muodostamaan riittävän johdonmukaisia (tai epäjohdonmukaisia, mutta ehjiä) kuvia, mutta nyt ymmärsin jotain suurta niihin liittyen: Viimeaikoina lisääntynyt shakin peluu, sekä eilen jatkamani Alundran (yksi vaikeimpia playstationille tehtyjä pelejä, vuodelta 1997) hakkaaminen ovat vaikuttaneet uniini merkittävällä tavalla. Koitanpa nyt kuvata kumpaakin vähän:

Olemme koulun melontaretkellä Torniossa. Melottava vesi on ikään kuin meri, mutta täysin tyyni kuten lampi ja muodoltaan kuten joki. Yhdeltä laidalta sitä reunustaa lehtipuiden rivi, yhdellä se jatkuu äärettömiin horisontteihin meren tapaan. Olen Terhin kanssa matkalla, jossain toisessa kajakissa taitaa olla ainakin joitain Nistikon jätkiä. Jokainen meloo eri suuntaan oman kajakkinsa kanssa. Tulemme tyyneen kohtaan, jossa vedestä pistää esiin noin parin metrin kokoisia mättäitä, niitä on vierivieressä niin, että niiden lomitse pystyy juuri melomaan. Pystytämme teltan yhdelle niistä. Teltassa on pieni muurattu savupiippu ja takka, teemme siihen tulen. Pohdin ääneen sitä, miten meille on annettu ohjeeksi vain olla seuraavana päivänä keskipäivällä pisteessä B, mutta koska Terhillä on koulua kahdeksalta aamulla Torniossa, minun pitäisi ensin meloa hänet sinne, sitten joko meloa pisteeseen B tai odottaa hänet mukaan, tai mahdollisesti mennä itsekin kouluun, kukaan ei ole informoinut meitä siitä missä järjestyksessä nämä asiat on hoidettava.

Viimeyönä  näin unta jossa olin Tampereella, Terhi myös, mutta minun piti odottaa häntä. Hän oli perheensä kanssa kaupoilla ja siinä menisi aikaa. Kiertelin ympäri Nekalaa ja poljin kaupungin toiselle laidalle hoitamaan asioita. Näen Terhin ohimennen ja hän sanoo, että kun käyn vielä nopeasti jossain, niin sitten voidaan muuttaa. Menen johonkin leikkipuistoon, jota kuulema kuvataan aina, kun YLEn ohjelmissa tarvitaan leikkipuistoa. Siellä on kuvausryhmiä. Katson sitä telkkarista ja kysyn äidiltäni, onko tuo juuri se leikkipuisto, jossa olin. Hän vastaa, että on. Olen kotona, katson parvekkeelta ulos sateeseen...Terhi on parkkipaikalla, mutta ei vieläkään vapaana.

Näissä molemmissa unissani on vahvana sellainen henki tai olettamus, että tulevaisuus vaikuttaa tämän hetkisiin tekemisiini. Epätietoisuus tulevaisuuden tapahtumista vaikuttaa niihin mahdollisuuksiin, jotka minulla on nyt. Toki ihmisen on helppo ajatella, että hänen tekemisensä vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa, mutta entä jos onkin todellisuudessa toisin päin? Jos tulevaisuus ohjaa ihmisen tämän hetkisiä tekemisiä, yrittää auttaa ihmistä tekemään asioita niin, että hän päätyy Juuri Sinne, Missä Hänen Täytyy Olla. Tuo on ehkä vähän epävarmempi tulkinta, ja uskon että tuohon aspektiin unistani on vaikuttanut tuo Einsteinin Unet, jonka sain luettua juuri eilen. Tajusin juuri  ennen kuin aloin kirjoittaa tätä, että nämä unet ovat aivojeni tapa rakentaa ja vahvistaa niitä yhteyksiä, joita olen tarvinnut shakkia pelatessani. Nämä hahmottavat tulevia tapahtumia ja niiden todennäköisyyksiä, vastapuolen liikkeitä ja niiden vaikutusta omiin tuleviin siirtoihini. Ne ohjaavat sitä, mitä teen juuri nyt, seuraavana siirtonani. Tämän havaitseminen napsahti päässäni niin, että se taisi kuulua Nastolaan asti, kunnon satori. Oli aika hienoa saada aivonsa kiinni tällaisten puolien harjoittamisesta, ei sitä ihan joka päivä nappaa alitajuntaansa housut kintuissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti