Sellasta..

Tänään olen katsonut TEDx hässäkässä pidettyjä luentoja, puheita, ranteja, kaikkea randomia, mitä siellä nyt onkaan pidetty. Menkää Youtubeen ja pällistelkää vaikka Raptorin Jufon esitys singulariteetista tai Mikael Jungerin luento Kontrollista ja sen puutteesta, kaikin puolin siistejä juttuja. Paljon muitakin tietysti. Lisäksi käytiin Jusan kanssa treeniksellä sekoilemassa, kun se nyt muutti Lahteen ja sillä ei ole vielä uusia leikkikavereita. Jusa on aivan vitun kova jätkä piirtelemään, jos joku ei sitä tiennyt, ja yksi niitä muutamia joita pyysin miettimään jotain kuvitusta sitä meikän novellikokoelmaa varten. Sillä projektilla ei vieläkään ole mikään kiire, kun rahalle on aivan helvetisti kaikkea muutakin käyttöä vaikka kuinka pitkiksi aikaa.  Pitäisi päästä veloista eroon ja löytää rahaa takuuvuokraan Tampereelle.

Piirtelin eilen vielä tällaisen, skanneri kusi sitä juurikin sen verran, että se näyttää vitun hölmöltä. Ehkä noista pitää joskus saada joku näyttely, jossa nuo kaikki vihkot on plärättävissä omilla pöydillään vaan jossain.  Tuota suttaillessa kuuntelin ensin Neurosista ja sitten Swansia, minkä ehkä jotenkin näkee siitä, vaikka se ei taida ihan pinnalla ollakaan. Tussit alkaa kaikki kuolla, paitsi nuo miljoona pinkin eri sävyä, jotka meikältä kyllä löytyy. Pitää käyttää vaan enemmän mustetta kaikkeen..

Eilisestä pitää vielä sanoa, että oli todella mukava päivä Terhin kanssa. Katsottiin Alfred J. Kwakia maratoni-hengessä, kun se ei ole koskaan nähnyt niitä, enkä minäkään ole katsonut sitä sarjaa kokonaan vuosiin. Se on mielestäni kuitenkin helvetin hieno tekele, parhaimmillaan melko psykedeelinen ja eri tajunnantasoilla leikkivä (esim. Alfred näkee unessa varkauden ja on konkreettisesti paikallakin, mutta herää sitten myöhemmin kotoaan. Kaikki unessa tapahtunut on kuitenkin enemmän tai vähemmän totta) ja melko terävän yhteiskuntakriittinen. Kannattaa kaivaa se naftaliinista, jos löytyy, itse ainakin uskon sen muovanneen omaa moraalikäsitystäni ja maailmankuvaani jonkin verran. Syötiin lämpimiä leipiä ja katseltiin sitä. Illalla kun saatoin Terhin juna-asemalle, käännyin katsomaan omaa peilikuvaani kaupan ikkunasta, ja tajusin näyttäväni ihan Street Fighterin Blankalta, vaikkakin helvetin paljon pienempänä. Silti ilon kyynelet lähes vierivät poskiani pitkin, koska se oli ehkä siistein tyyppi missään pelissä, kun olin muksu. Street Fighter 2 oli muutenkin aika kovassa kulutuksessa.

Nyt tässä katsotaan Baseket Ballia ja välistä vähän häiritsee, kun molempien jätkien äänet on niin monien vuosien ajalta painuneet tajuntaan South Parkista, ja tässä kirjoittaessa näkee päässään vaan niitä hahmoja puhumassa. Voisi kohta tehdä ehkä lisää lämpimiä leipiä ja lukea Einsteinin Unet-nimistä kirjaa, joka on melko mielenkiintoinen kokoelma maailmoja, joissa aika toimii jokaisessa erilailla..