torstai 12. syyskuuta 2013

Siistejä hommia.

Tämän ja tuon uutisen myötä mulla on pitkästä aikaa jotain oikeaa, konkreettista toivoa tämän maailman suhteen. Juuri tämä on se vallankumous, jonka olen nähnyt päässäni: Yksilöt kyllästyvät kaikkeen vitun paskaan tässä maailmassa, kerääntyvät yhteen ja tekevät itse ne asiat, joita isot, liian isoiksi kasvaneet suuryritykset eivät tahdo nähdä tapahtuvaksi. Toki tässä on aina mahdollista, että me tulemme näkemään miten tylysti suuryritykset sitten tulevat teurastamaan nämä "tulevaisuuden innovaatiot", koska yleensä kestävämmät asiat merkitsevät vitusti vähemmän rahaa. Ellei kaikesta tehdä ihan helvetin kallista. Ehkä olisi vaan korkea aika hyväksyä se, ettei kaikki voi kasvaa loputtomiin, ja vaikka tyytyä pitämään yllä jonkinlaista "ei me tarvita tämän enempää"-tasoa, jolla pärjätään ihan hyvin? Vai kuinka isona erona tunne siitä että on 48 miljardia euroa voi erota siitä tunteesta, kun on vaikka 14 miljoonaa euroa? Saa olla aika kova jätkä, jos vuodessa saa tuhlattua tuotakaan summaa. Siis siltä rikkaammalta prosentilta tiedustelen, mutta eihän niistä jätkistä varmaan kovin moni taida suomea ymmärtää, tai ainakaan lukea tätä blogia...

Näkisin helvetin mielelläni, että tuon kaltaiset jutu eivät jäisi ahneiden ihmisten rakentamien koneistojen jalkoihin, vaan että ymmärrettäisiin vastuumme itsestämme ja toisistamme ja tästä planeetasta ihan vaikka ilman mitään ituhippeilyäkin. Voi sitä kauppaakin käydä ilman että hyppii jokaisen päivänkakkaran päälle, joka sattuu kauppamatkalla tulemaan vastaan. Lisäksi näkisin todella mielelläni, että tuollaiset minua fiksummat yksilöt keksisivät vielä helvetisti lisää kaikkea tuon kaltaista, joka pitää huolen siitä, että myös meikäläisen lapsenlapset voi joskus kirjautua internetiin (sitä ennen taidetaan kyllä tarvita vastaavankaltainen laite siivoamaan avaruus kaikesta mainos- ja vakoilusatelliittiromusta.) ja tulla tänne lueskelemaan, miten se pappa täällä kaukomenneisyydessä söi Milkan suklaata, joi aamukahvia ja vahti, etteivät kissat kuse ympäri sänkyä, ja ajatteli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että ehkä meillä on jonkinlainen mahdollisuus jopa korjata kaikkea sitä paskaa, jota olemme tälle planeetalle aiheuttaneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti