maanantai 2. syyskuuta 2013

Ollaan jo maanantain puolella, voitto on siis minun.

Johan löytyi mielenrauhakin jotenkin päin. Terhi kävi, aloin piirtää, sain jonkunlaisen järjestyksen siihen, mitä seuraavaksi luen, tuntui kuin tuo parin päivän visiitti olisi ihan vain laittanut kaiken oikeille paikoilleen. Juuri kun saatoin hänet juna-asemalle, sain vielä puhelua perhekodin suunnalta, töitä tuli keskiviikko-torstai-akselille. Hienoa. Rahalle onkin tarvetta, olen tietämättömyyttäni maksanut treeniksestä 10 euroa liian vähän koko vuoden, että sieltä suunnalta tuli yllättävä ja vähemmän mukava 200 euron meno. Mutta tottakai se on hoidettava. Josko sitä kohta pääsisi irti rahallisista ja maallisista siteistä tähän kylään, ja pääsisi murehtimaan niitä henkisiä siteitä.

Tuntuu jotenkin hankalalta kirjoittaa, mutta eri syystä, kuin vielä toissapäivänä. Nyt tässä alkaa tapahtumien sarjat kiihtyä kohti jotain tiettyä pistettä, joka sitten singauttaa meikän toiseen ulottuvuuteen, tai ainakin toiselle laidalle Suomea. Saa nähdä mitä se työ ja elämä siellä tuo mukanaan, muuttokuorma on puoliksi valmis, eli suunniteltu, muttei todellakaan pakattu. Eihän sitä tiedä, jos tässä joutuu vaikka koko ensi kuun vielä pyristelemään, siinähän kerkee jo monesti tarvita kaikkea mitä voi keretä pakata mukaan. On vain pitkästä aikaa jotenkin melko hyvä fiilis kaikesta, koska jos asiat nyt menevät läheskään niin hyvin, kuin mitä pessimistisessä mielessäni ajattelen, niin tässähän on mahdollisuutta jollekin uudelle vaiheelle elämässä. Toki kaikki voi karahtaa täysillä päin vittua, on tässä niin pitkään mennyt niin hyvin, ettei sitäkään mahdollisuutta voi sulkea pois. Ikinä. Nyt kuitenkin nautin tästä lopun alusta ja alun lopusta, epämääräisestä vaiheesta jossa kaksi eri elämää sekoittuvat yhdeksi. Hidasta nahan luontia.

Voisin mennä takaisin piirtelemään tuota kuvaa, kun pitkästä aikaan olen kerta saanut jotakin aikaan. Täytyy selkeästi ostaa vihko, johon voi piirtää oikeasti, kun tuon yhden kanssa on vain lamaantunut sen homman kanssa kokonaan. Toki tuntuu hölmöltä jättää se tyhjäksi, ennen kuin se on edes puolessa välissä, mutta ei se meinaa edes pysyä kasassa. Paska vihko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti