torstai 12. syyskuuta 2013

Myllytin tuossa vähän Jehovia...

Myllyttelin tuossa vähän ovelle eksyneitä Jehovia, oli hauskimpia kymmenminuuttisia ihan hetkeen. Sellainen vanhempi setä ja nuorempi tyttö astuivat epäluuloisina ovesta sisään, tyttö jäi eteiseen mutta mies tuli keittiöön asti. Sanoivat, että tuo "EI HARHAOPPEJA!" lappu ovessa oli kiinnittänyt huomion. Hienoa! Kerrankin Uskisansa2000 toimi kerrankin, yleensä ne vaan pudottelevat lappuja ja lehtisiä, eivätkä uskalla kohdata lähimmäistään silmästä silmään.  Nyt kuitenkin tulivat! Ja hyvä, että tulivat. Päiväni olisi muuten ollut todella paljon kuolleempi henkisesti. Sain elävöittää sieluani keskustelemalla uskonnoista, niiden samankaltaisuuksista, myyteistä, antropologiasta, historiasta ja vähän kaikesta. Toki keskustelu ajoittain jumahti siihen, että hänelle Raamattu on jumalan sana, ja selvensin, että suurin osa UT:n tarinoistakin on kirjoitettu useiden ihmisten toimesta n. 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, jonka lisäksi siitä on myös eri käännösten ja etenkin keskiajan teologisen tarpeen myötä valikoitunut tietynlaisia asioita, joita sen ajan hallitsijat ja kirkonmiehet ovat katsoneet tarpeellisiksi.

Lisäksi ihmettelin hieman sitä, miksi kaikissa uskonnoissa keskitytään tappelemaan lähinnä nimistä, kun sisältö ja pointti on kyllä pääpiirteittäin sama. Ja myös sitä, että jos jumala on kaikkivoipa, miksi häntä niin paljon kiinnostaisi, millä nimellä häntä kutsutaan. Setä vastasi, että onhan taiteilijoillekin tärkeää, että heidän nimensä näkyy heidän töissään, johon vastasin heti että esimerkiksi minua se ei kauheasti kiinnosta, ja sen lisäksi yritän aktiivisesti vielä eksyttää jäljilleni pääseviä ihmisiä vaihtamalla nimeä ja aloittamalla alusta jotain muuta, kun tuntuu että muiden "fanitus" alkaa rajoittaa omaa ilmaisua. Lisäksi sanoin, että minäkin kyllä tunnistan, jos minua kutsutaan vaikkapa "apinaksi", "tuoksi tyypiksi" tai "Jereksi". Tyttö puuttui keskusteluun, että eikö kuitenkin ole selkeämpää, että minulla on yksi nimi, joka tarkoittaa suoraan persoonallisesti minua, eli etunimi. Vastasin, että siltikin voisin hyvin mennä johonkin toiseen maahan ja antaa tuntemattomille ihmisille itsestäni aivan eri nimen, ja he kutsuisivat minua siksi, tarkoittaen kuitenkin samaa jätkää.

Setä veteli jotain korttia siitä, että muissa maissa on uskontoja ja niissä tapetaan siitä huolimatta, minä sanoin että samalla tavalla sitä on kristittyjä, jotka tekevät omia moraalisia valintoja siitä, ollako tappamatta naapuria vai ei. Se on jokaisen ihmisen omassa harkinnassa ja moraalissa, jokaisen pitää itse päättää minkä arvon antaa ympäröivän yhteiskunnan moraalisille arvoille ja rakenteille. Keskusteltiin todella paljosta muustakin, kunnes lopulta heille tuli jonkinlainen kiire lähteä. Mutta ei pidä ymmärtää väärin! Vaikka keskustelu olikin ehkä kiihkeä, sen sävy ei ollut mitenkään aggressiivinen tai sellainen "Vittu jumalaa ei oo olemassa önnönnöö!", koska ei sellainen mielestäni ole keskustelua, se on julistamista. Pahoittelinkin, että anteeksi ehkä tällainen "myllyttäminen" välillä, mutta nämä ovat sellaisia asioita, jotka suuresti kutittelevat meikäläisen mielenkiintoa, ja joihin olen perehtynyt melko monelta kantilta. Siksi niistä juttelu on minusta aina mielenkiintoista. Että jos joku uskonnollisen vakaumuksen omaava lukaisee tämän, niin meikän ovelle saa tulla aina keskustelemaan asioista, en nauti mistään enempää!

Nyt pitää sitten lähteä taas vuorokaudeksi Mäntyharjuun töihin, palaillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti