tiistai 24. syyskuuta 2013

Muutama merkityksetön anekdootti lisää.

Joskus kirjoittelin joitain yhdentekeviä anekdootteja, joilla voisi päteä tuntemattomille meikän ennen aikaisissa hautajaisissa joskus tulevaisuudessa. Tuossa munakasta paistaessani mieleen tulvi kaikkea muuta epämääräistä menneisyydestä, joten päätin kirjoitella näitä sitten muutamia lisää...

1. Puukkotappelu

Kerran yksissä bileissä jossain päin Mukkulaa voitin puukkotappelun lusikalla ilman, että minun tarvitsi tapella ollenkaan. Olin asunut Lahdessa ehkä vuoden, oltiin kavereiden kanssa jonkun kerrostalokotibileissä, ne olivat todella paskat  bileet täynnä ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä. Keittiön pöydän ääressä joku lippatukka istui tinttaamassa viinaa hihattomassa paidassa. Kävin hakemassa vettä juuri, kun tämä pyöritteli kädessään jotain pöydällä lojunutta veistä ja sanoi, että nyt voisi tapella jonkun kanssa puukoilla. Nappasin tiskialtaassa lojuneen lusikan ja käännyin ilmeenkään värähtämättä kaveria päin. Sanoin, että mennäänpä pihalle vaan sitten, saat ottaa tuon ja meikä ottaa tämän lusikan. Hetken aikaa se pällisteli hämmentyneenä, että olenko tosissani. Meikän kaverit siinä sitten sanoivat, että on se, ja sen lisäksi se varmasti kaivaa suhun reijän tolla lusikalla, jos lähdet sen kanssa tappelemaan, se on Pertunmaalta. Jätkällä otti ylpeys koville, oli kuitenkin jo jonkun aikaa uhonnut siinä pöydän ääressä, ja nyt olisi sitten tarjottava sille paskanjauhannalle jotain vastinetta. Se mutisi jotain epämääräistä ja laittoi veitsen pöydälle, eikä koskenut siihen enää, meikäläinenkin heitti lusikan takaisin tiskialtaaseen ja menin veteni kanssa muualle.

2. Lautanen

Olen syönyt melkein kaikki ateriani viidennentoista ikävuoden jälkeen samalta halvalta muovilautaselta. Kaikki, jotka olen siis tehnyt kotona ja jotka ovat vaatineet lautasen. Sain sen kai äidiltäni muuttaessani omilleni, ja söin kaikki paistamani munakkaat siitä. Kun myöhemmin opin tekemään oikeatakin ruokaa, se sai ehkä arvoistansa sapuskaa. En tiedä, minkä arvoinen tuo lautanen on, ehkä euron. Se on kätevä, syvä ruokakuppi, josta voi syödä mitä tahansa. Olen miettinyt, onko se jotain taikauskoa, kun kaivan sen vaikka  täyden tiskialtaan pohjalta, kun alan syödä. Ei sille ole edes mitään ihmeellisempää selitystä tai merkitystä. Se on vain vitun hyvä lautanen.

3. Kovalevy tyhjäksi

Tästä on ehkä hölmöä puhua, kun tämä taisi tapahtua viime keväänä ja taisin kiroilla sitä, mutta kerätään sekin tähän. Lähdin viime keväänä Kokkolan kautta pohjoiseen ja jo ensimmäisenä iltana sain Eetulta viestin, että "sori, koitin kattoa Family Guyta kovalevyltä ja formatoin koko paskan". Se otti päähän niin paljon, etten osannut  kuin nauraa. Olin juuri saanut valmiiksi Havoc Supremelle koko levyn mittaisen, millisekuntisilpun tarkkuudella leikellyn kollaasivideon, joka meni sen mukana savuna ilmaan. Se vituttaa vieläkin enemmän, kuin mikään.

4. Fillaritrauma

Olin luultavasti 5. Neljän vanhana en osannut ajaa pyörää, ja seuraavana talvena faija lähti, joten se ei voinut olla myöhemmin. Oli talvi, todella kylmä ja kirkas ilta. Kello oli paljon, isä ja äiti olivat baarissa. Alkoi väsyttää ja kävimme Eetun kanssa vähän hoputtamassa kotiin tulon kanssa. Baariin ei ollut pitkä matka, mutta ajateltiin mennä polkupyörillä, kun kerta osattiin pyöräillä. Takas ajaessani liuin jäisessä, jyrkässä alamäessä hieman pitemmälle kuin oli tarkoitus ja lensin täysille sarvien yli ojaan. Jäin ojaan makaamaan pitkäksi aikaa, kuulin kuinka Eetu pyöräili ohitseni kotiin. Minä makasin ojassa ja katselin tähtiä. Siinä hetkessä on yhä päässäni jotain merkillistä ja melkein maagista. En tiedä onko se trauma, vai onko se vain erittäin hyvin säilynyt muisto, mutta muistan jo sillä hetkellä ajatelleeni, että tässä hetkessä on jotain hienoa. Makaan ojassa, tuijotan hupun ja pipon alta tähtitaivasta polkupyörä sylissä, polveen sattuu vähän ja en oikein tiedä mikä on olo. Vanhemmatkin taisivat olla ennen minua kotona, mutta tulin hetken päästä. Ei sattunut mitenkään erikoisen pahasti, mutta olo oli silti vähän hämmentynyt. Eiköhän näillä taas pärjää ainakin karjalanpaistiin asti. Hautajaisissa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti