Huomenta. Sunnuntai, mutta jos teen riittävästi asioita, en kerkeä tajuta sitä..

Näin viimeyönä taas unta, jossa istuin mummon ja papan kanssa Jalkalan tuvan pöydän ääressä. Äitikin oli siellä. Jotenkin mielenkiintoisia nämä unet, ne ovat suhteellisen säännöllisiä, kerron kaiken mitä on tapahtunut edelliskäynnin jälkeen. Ne ovat outoja, rauhallisia ja ikään kuin terapioivia hetkiä. Nytkin puhuin jostain levyhaastattelusta, mummokin sanoi lukeneensa sen ja ihmetelleen vaikka ei kauheasti niistä asioista tajunnutkaan. Näissä unissa on ehkä kaikkein siisteintä se, etteivät isovanhempani vastaa "niinkuin tahtoisin heidän vastaavan", vaan niin kuin he oikeasti vastaisivat. Nytkin mummo alkoi vittuilla mulle jotain tukasta. Se on mukavaa. Se on jotenkin terapeuttista. Alitajuntani on rakentanut isovanhemmilleni päänsisään alttarin. Se on turvapaikka, jonne voin mennä kun tuntuu, että on liikaa kannettavaa. Se on aika siistiä, kuinka monella muka on samanlaista? Ja minusta on jotenkin älyttömän kaunista, että se on juuri tuo Jalkalan pirttipöytä, ja että siellä ovat isovanhempani. Toki, heidän merkityksensä oli jo eläessään minulle niin helvetin suuri, ettei sinällään ole mikään ihme. Ainoa huono puoli on se, että herätessä taas tajuan kaipaavani heitä aivan vitusti. Ei vain jonain mieleni kuvina, vaan elävinä ja hengittävinä ihmisinä, jotka ovat olemassa jossain minun pääni ulkopuolella.

Tässä olen nyt pari iltaa katsellut lapsuuteni hämmentävän idolin, Ämpäripään sekoilua youtubesta. Mietinkin, että miten muka olen voinut nähdä sitä jossain ATVssä, mutta se pyörikin myös MoonTV:llä ja myöhemmin diggarilla, missä olen sitä sitten pällistellyt, että mitähän vittua meikän telkkarissa tapahtuu. Nyt ne löytyvät youtbesta, mistä olen maailmalle hyvin kiitollinen. Samplekamaa, ihan järjestään kaikki niistä. Laitoin sille eilen fanipostia ja kysyin sitä myös meidän grindibileisiin avautumaan bändien välissä, vaikka en kyllä usko, että siihen hommaan kuuluu mikään sellainen. Mutta ei maksa mitään koittaa kepillä jäätä.

Meikää henkilökohtaisesti kaivelee nyt juuri se, miten helvetin hidasta tietokoneiden kanssa leikkiminen on. Biisin pohjan bouncaaminen kestää pitempään, kuin mitä meikältä menee kaikkien raitojen nauhoittamiseen ja monessa tapauksessa miksaamiseenkaan, sitten saan vaan pyöritellä peukaloita tietokoneen vieressä ja kytätä, että pääsisin jatkamaan.. No, kuuntelen sitten levyjä.. ja vaikka piirtelen...