torstai 26. syyskuuta 2013

Docventures: Food, INC.

Aluksi en ajatellut kirjoittaa tästä dokumentista yhtään mitään, koska olen puhunut näistä hommista joskus historian alkuhämärissä ennenkin, mutta tuossa dokumentissa oli kuitenkin sellaisia elementtejä, jotka napostelivat sitten kuitenkin näiden kirjoitushommien kannalta riittävästi. Ei mikään tuosta lihateollisuutta kuvaavasta puolesta. Sanotaan, että ihminen on vieraantunut ruokansa alkuperästä, mutta minä olenkin kasvanut maalla ja ollut mukana eläinten teurastuksissa ja olen hyvin perillä siitä duunista, mitä pitää tehdä ennen kuin eläimen voi napostella. Olen kaikkiruokainen, mikä sekoittaa aina kaikkien hippien ajatuksia, koska tavallisin kombo tuntuu olevan "näyttää hipiltä = (polttaa pilveä x tahtoo olla vitun sekaisin koko ajan + kalja maistuu) + syö kasviksia." En juo kaljaa, ganja ei maistu, kana kylläkin. En syö mitenkään eksessiivisiä määriä lihaa, muutenkin pyrin nykyään sellaiseen kadotettuun arvoon kuin KOHTUUS, eli siis tasapainoisesti kasviksia suhteessa lihaan, koska sekasyöntikalusto suussa ei tarkoita, että olisit jotenkin enemmän lihansyöjä kuin kasvissyöjä. Minun syömistäni säätelee lähinnä köyhyys ja raha, se moraali, jonka asetan itselleni tuota kautta. Kaikki ruoka kelpaa, kun on riittävän kauan syömättä. En voisi eettisistä syistä luultavasti (en toki varsinaisesti tiedä, koska metsästämisen, tuon pertunmaalaisen heimoperinteen, ajatuskin tuntui minusta jotenkin turhalta) tappaa mitään ahvenia ja muikkuja isompaa (sekin tuntuu vähän pahalta), mutta voin kyllä nylkeä ja suolestaa kuolleen eläimen. Jos osaan.

Se aspekti, josta minun tässä piti alunperin kirjoittaa, oli ennemmin tämä kapitalismin käsistä räjähtäminen. Minun nähdäkseni se on viimeisiä ja merkittävimpiä kylmän sodan jäänteitä, jotka tänä aikana nussivat koko meidän maailmaamme perseeseen melko  pahasti. Siis tuntuu siltä, että kun sosialismi alkoi vaipua syvemmälle suohon, kauemmas siitä asiasta itsestään, länsimaissa ja etenkin Yhdysvalloissa alettiin juhlistaa kapitalismin voittokulkua. Kaikki ovet lyötiin levälleen, kaikki vapaita markkinoita ja kilpailua rajoittavat lait ajettiin alas, jotta kaikki olisi mahdollisimman vapaata. Sitten kävikin niin, että kun yritykset kasvoivat ulos maahan poljetun valtion rajoista, sillä valtiolla ei olekaan enää mitään välineitä niiden hillitsemiseen. Koska tämäkin koneisto toisaalta pitää valtion riippuvaisena itsestään, täytyy Jenkkien pyörittää tätä helvetin monimutkaista maailmanpolitiikkaa, jonka keskeinen sisältö on se, että sotimalla haetaan öljyt pois ja tilalle tuodaan sitten ruokaa sellaiseen hintaan, ettei paikallisilla viljelijöillä ole mahdollisuutta kilpailla, mutta niin ettei paikallisilla ihmisillä kuitenkaan oikeastaan ole varaa sitä ostaakaan. Sitten sen lisäksi voidaan tuoda kuvioon vielä Yhdysvaltain järjestöjen avustustoiminta järjestelmä, joka palauttaa 97% avustusvaroista takaisin kotimaahan erilaisten reikien kautta. Kaikki on tarkoituksella tehty niin vaikeaksi ja hämmentäväksi, ettei sitä voi seurata juuri mistään. Nähdäkseni tässä kuitenkin maksetaan vielä pelkän ylpeyden hedelmiä, jotka kasvoivat nyt sitten myöhempinä vuosikymmeninä ahneudeksi ja tuotoksi. Pääasiassahan tuo oli dokumentti siitä, miten vitun tyhmästi asiat on Amerikassa hoidettu lain ja käytännön kannalta.

Tuotetaan jo ruokaa helposti melkein parinkin maapallollisen tarpeisiin, mutta niin kauan kuin tahdotaan saada siitä nykyistä korvausta, se ei tule jakaantumaan tasaisesti. Jossain vaiheessa geenimanipuloitu ruoka on pakollinen edessä oleva tie, enkä näe sitä edes paskana vaihtoehtona, jos se takaa sen, että ihmiset pysyvät hengissä. Olettaen, että meillä on muutenkin tarjota niille lisäihmisille sitten ihmisarvoista elämää. Lisäksi eri maissa monopolit ja duopolit ja kaikki pienet piirit kuristavat kilpailun, mutta tämän kaiken te voitte katsella noista dokkareista ja jälkiliukkaistakin. Se, mitä jokainen voi tehdä omaksi hyväkseen ja oman nuppinsa hyväksi, on tehdä itse ruokansa, harjoittaa jonkinlaista kohtuutta kaikessa ja koittaa pitäytyä mahdollisimman yksinkertaisissa peruspalikoissa. Siis ostaa vihanneksia, käyttää sen ylimääräisen viisi minuuttia niiden kaikkien pilkkomiseen ja valmistukseen. Tuossa jälkiliukkailla istuskellut Sasu ei jotenkin vain osannut pitää mielenkiintoa yllä, vaikka kuinka yritin, niin kerettiin Raxin kanssa tässä kehitellä jo ohjelma nimeltä Myllytyshullut (koska tuo Sasu kuulosti vähän Arttu Harkilta, ja meikällä on joku fiksaatio siihen jätkään.) aina kun se puhui.

Meikä vähän vierastaa tuota Lihatonta Lokakuuta, se on vain yhdenlainen joukkoliike, niinkuin kaikki muutkin. Aivan yhtä kyseenalainen, vaikka vaikutus on tietysti pakostakin hyvä. Sekä ihmisten omaan elämään, että tähän tilanteeseen, jos tuo 13 tuhatta saa pidettyä kolmekin viikkoa tuon lokakuunsa lihattomana, niin sillä on vaikutus teollisuuteen. Siltä kannalta siis support ajatukselle, mutta silti tiedän että siinäkin luikertelee niitä, jotka menevät virran mukana, eikä se sitten taas ole ehkä kuitenkaan yhtään toivottavampaa. Kaikki johdattelu on aina johdattelua. Jos ei tunnu siltä, ettei jonain päivänä tahdo syödä lihaa, niin ei sitä ole pakko syödä. Itselläni on silloin tällöin parin viikon pätkiä, etten syö mitään muuta kuin ruisleipää voilla ja omenamehua. Se on jonkinlainen paasto, fyysinen checkpoint. Sellaisen voin ottaa tuohon alkuun vaikka aatteen tukemiseksi, jos vielä muistan, mutta silti en varsinaisesti toivo, että tuohon porukkaan tulee yksikään ihminen siksi, että kaveritkin tulevat. Aiemmin päivällä kuuntelin radioshöytä, joka oli sekin ihan mielenkiintoinen, ja kirjoittelin yhden tuollaisen pätkän, joka saattaa päätyä biisiksi, tai sitten ei. Lopetan siihen, kun en muuten näköjään osaa.

Processed people
Consuming processed shit.
You eat what you are.
You are what you eat.
It's not a matter of survival
It's a fashion statement.
Fuck the values.
Fuck the environment.
Fuck the future.
Unless they tell me to care.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti