lauantai 3. elokuuta 2013

Vapaa Nekala

Nyt on Nekala Vapautettu. Päivällä kun mentiin Terhin kanssa pelipaikoille, mietin että onko nämä samat bileetkään, kun tuntui siltä että sekakäyttäjien määrä oli todella vähäinen ja paikalla oli lähinnä lapsiperheitä. Melkein jo hävetti, että me tullaan sitten pilaamaan tällainen tapahtuma. Mutta kyllähän se sitten palautui tutun tamperelaiseksi kohellukseksi. Meidän piti soittaa puoli neljältä, Vili ja Eetu tuli kahdestaan autolla ja seikkailivat melko pitkän tovin ympäri Tamperetta, ennen kuin löysivät paikalle. Meidän ensimmäinen soittoslotti tuli ja meni odotellessa, järkkääjädude oli kuitenkin niin ystävällinen, että nipisteli muiden settejä vähän, jotta mekin kerettäisiin. Ratkaisun tarjosi lopulta sitten kuitenkin eräs räppijätkä, joka oli niin vitun seis, ettei heittänyt keikkaansa. Huvitti, kun ensin se kysyi, että osaako jengi taputtaa käsiään yhteen, eikä sitten meinannut itsekään oikein suoriutua siitä tehtävästä. Saatiin soittaa, mikä oli tärkeintä. Kävi kuten viimeksikin, ensin sovitaan, että me soitetaan sellainen nopea 15 minuuttia, että saadaan aikataulut taas kuntoon. Sitten porukka huutelee jotain helvetin encoreja ja pitää käydä soittamassa yksi paska biisi. Vili rikkoi vielä basarista kalvon loppupäässä settiä, ja soitti kaikki loput biisit vasemmalla jalalla. Encorena soitettiin paskin biisi minkä keksin, Children of the Cold War, se meni vielä ihan päin vittua ja nauroin vaan, että ite pyysitte. Kun jotain vitsiä venyttää liiaksi, se menee yleensä vaan huonommaksi.

Mielenkiintoista on myös aina se, että vaikka aloitan jokaisen keikan sanomalla, että me ollaan Cut To Fit, ja yleensä vielä että tullaan Lahesta, ei kukaan tunnu muistavan niitä enää keikan puolessa välissä. Sitten sitä nimeä saa hokea kaikille miljoona kertaa, kun kaikki luulee että se on Got To Fit tai jotain muuta yhtä hölmöä. Ehkä olisi voinut valita sieltä Nasumin Grind Finalen takakannesta jonkun paremmankin nimen, mutta mielestäni me ollaan kasvettu koko Nasumista erikseen jo melko hyvin. Lisäksi se on vitun hyvä nimi, koska se kuvasi nimenomaan sitä fiilistä, joka meikälläkin on aina silloin, kun joku koittaa rajoittaa mun olemista ja pyytää larppaamaan jotain normaalia ihmistä. Se on sama, kun joku leikkelisi meikältä vaikka raajoja irti, että mahdun paremmin matkalaukkuun.  Jos minun pitää tehdä vaikka omaa duuniani puolella persoonalla, se on sama kuin olisin kokoonpanolinjalla ilman sormia.  Kyllähän siellä voi käydä istumassa, mutta ei se ketään hyödytä.

Huomenna on sitten ohjelmassa Pispala Folk, jossa kuulema on Joose Keskitalo. En edes tiennyt, että se soittaa keikkoja enää, enkä koskaan ole nähnyt sitä, joten sinnehän se on sitten mentävä katselemaan. Saattaahan siellä ehkä joitain tuttujakin olla.  Loppuilta on omistettu rentoutumiselle, eräälle rakoilevalle kemian maikalle ja tuolle ihmeelliselle naisihmiselle. Cheers, life.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti