sunnuntai 11. elokuuta 2013

sota alkaa.

Kun taas vietin illan tuolla humalaisten super-sankarien ja tulevien entisten lupausten keskellä, tajusin miten irrallani ja turvassa olen saanut olla koko kesän. Kun sinulla on nainen vierellä, kaikki ohittavat sinut nynnynä, ja se passaa meikälle ihan hyvin. Ei sosiaalista vuorovaikutusta sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat siihen juuri ja juuri kykeneviä, ja ottavat kauheasti itseensä, jos et ymmärrä heidän vaikeasti artikuloitua pointtiaan ensimmäisellä yrittämällä. Keikat olivat kuitenkin hyviä, sillä sitä jaksoi taas olla ja istua. Veljeni soitti ensimmäisenä ja oli jo keikkansa jälkeen niin sekaisin, ettei meinannut olut pysyä tuopissa. Sitaattikamaahan se on aina, kun tuo sekoilee. En ymmärrä miten jotkut keksivät muidenkin keikoilla tulla taputtelemaan meikää selkään jostain muista jutuista, meikälle tulee siitä ihan vitun douchebag olo. Kotiin tullessa oli sitten pakko pestä tuo olo nahasta ja röökin haju hiuksista, mitä ennen tosin oli Olifanttijatkot ja kaksi niistä nukkuu tuossa sohvalla vieläkin. Voisin kohta keittää niille kahvit. Tämä Vesijärvenkadun Majatalo on erään ystäväni mukaan viiden tähden majatalo. Jos tähtiä jaetaan kymmeneen asti.

Huomasin mennessäni ottamaan banaania, että sota on alkanut. Kärpäsiä on tähän mennessä havaittu tiskipöydän läheisyydessä, sekä tyhjien tölkkien ja banaanien läheisyydessä keittiön pöydällä. Onnekseni huomasin myös ensimmäisen hämähäkin 7 tai kahdeksan täällä asutun vuoden aikana, mutta en vielä tiedä voinko käyttää hämähäkkiä hyödykseni sodassa banaanikärpäsiä vastaan. Ehkä jos solmimme jonkunlaisen liiton...? Ensimmäinen peliliikkeeni tulee kuitenkin olemaan tiskaus, pullojen vienti, sekä Puhdistus tulella. Sen jälkeen aion briefata muita asunnossa asuvia yleisestä hygieniasta ja banaanikärpästen ärsyttävyydestä, toivoen tämän informaation jakautuvan tasaisesti kaikille kolmelle aivosolulle, jotka sitten voisivat laittaa liikkeelle joitakin tarvittavia toimenpiteitä veljeni kehossa. Imurointi olisi tällainen suositeltava toimenpide.

Muuten tästä on kai tulossa yhtä vitun ankea sunnuntai, kuin mitä nämä nyt tavallisestikin on olleet. Viikko sitten olin Terhin kanssa Pispalassa, se tuntuu jo ainakin kolmen viikon takaiselta asialta. Todella epämääräistä, miten aina erossa oltu aika tuntuu niin paljon pitemmältä. Nyt sillä olisi edessä 4 kuukautta koulua Torniossa. Saapa nähdä miten kestää repeämättä ja halkeamatta. Jos kestää.Tässä vielä eilisiä tuherruksia lippukassalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti