tiistai 6. elokuuta 2013

Paluu arkeen.

Oli pakko käydä ostamassa Queens of the Stone Agen Lullabies to Paralyze, koska tuossa viikonloppuna jotenkin vain yhtäkkiä aukesi koko levy. Aina ennen tuo on kuulostanut jotenkin liian väkinäiseltä irtiotolta Songs For The Deafiin, mutta nyt kaikki tähdet vain olivat oikeassa asennossa ja tajusin, että ei helvetti, tuohan on niiden paras levy. Ja olen melko varma, että tarvitsen tämän uusimman levyn, ...Like Clockworkin siihen väliin ennen kuin kykenin tajuamaan sen. Siinä on paljon samoja elementtejä, hitaampia biisejä ja vähän samanlaista kummittelufiilistä. Jotenkin se toimi paitsi omana loistavana levynään, myös jonkinlaisena siltana Lullabies to Paralyzeen itselle. On se hienoa, että tuollaisiakin levyjä löytää niin uudella tavalla. Aivan järjettömän hieno levy. Huh! Aika paljon sai nestettä virrata meikäläisen virtsaputkesta ennen kuin senkin tajusin. Lisäksi tässä jotenkin tiivistyy se fiilis, jonka tahtoisin itsekin saada. Siis että kasaat läjän kavereita nauhoittamaan levyä, ihan sama kuka soittaa tai laulaa mitäkin, kunhan tehdään biisejä ja pidetään hauskaa. Jostain syystä tuollaisen porukan kasaaminen on vitun vaikeaa. Kaikki ovat niin ehdollistuneet siihen ajatukseen, että bändi on bändi ja bändissä bändin jäsenet tekevät sitä, mitä niille on merkattu sinne kansilehtiseen, rumpali soittaa rumpuja, kitaristi soittaa kitaraa, basisti bassoa, laulaja laulaa. Sitten jos astut jonkun toisen tontille, se ottaa hulluna itseensä siitä. Siksi minulla on aika isot odotukset Pau Housen yhteydessä toimivaa Raja Recordsia kohtaan, se on rehellisesti sanottuna yksi syy siirtyä Tampereelle. Jan puhui jotain sen suuntaista, että olisi kasaamassa sinne kollektiivia ihan vaan tekemään kaikenlaista musiikkia.

Nyt olisi hirveä into tehdä taas kaikenlaista musiikkia, siksi ärsyttää, että treenis on parin kilometrin päässä ja luultavasti aina varattu. Lisäksi meidän rummut eivät ole olleet kasassa aikoihin. Toisaalta tänään ne laitetaan kasaan, koska treenataan ensimmäistä kertaa sitten.... hetkinen... Pidettiin kyllä yhdet hätätreenit ennen Tuskaa, mutta sitä ennen on taidettu treenata toukokuussa ennen kuin nauhoitettiin The Doors of Deception.. Ja nytkin mennään vähän haistelemaan uusia biisejä. Tai siis ainakin minä menen sinne tekemään jotain uutta, koska on ollut aivan ihmeellinen luovuuden puuska tässä illan/yön/aamupäivän aikana. Viikonloppuna on sitten Oliphaunt Riders, Zyprexa ja Usko Torvessa, menen varmaan myymään lippuja ja fiilistelemään, tänään pitäisi levittää julisteita vielä jossain välissä. Ja käydä katsomassa, miten Profane Omenin kitara-nauhoitukset etenevät. Kyllähän sitä saa itselleen tekemistä, kun vain alkaa taas tehdä. Ajattelin duunata Terhin Pispala-kortin innoittamana muutaman Lahti-aiheisen postikortin/flyerin/jonkun vastaavan, joita voisi viedä vaikka taidemuseoon jaettavaksi turisteille, jos niille kelpaa. Tuskinpa, mitä muistan omasta museovuodestani, siellä on liian kiire puukottaa työkavereita selkään, jotta voisi oikeasti kiinnostua taiteesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti