Rahaa tuli tänään ja pääsin eroon veloistani! Ainakin toistaiseksi, en nimittäin löytänyt puhelinlaskuja, vaikka ne tähän asti on pyörineet nenän edessä ärsyttämässä. Että saapa nyt sitten nähdä koska niitä aletaan muistutella karhukirjeiden kanssa. Myös Äksän leimakortti oli täynnä, joten kaikki hyvä sattui näköjään samalle päivälle taas. Ostin vihdoin ja viimein Dr. Johnin Locked Downin, joka äsken Sopenkorvesta kotiin kävellessä paljastui yhdeksi parhaista ostoksista, joita olen koskaan tehnyt. Kun kävelin Vesijärvenkatua alas juna-asemalta ja My Children, My Angels tuli ensimmäisen kerran kertosäkeeseensä, kaikki karvat kehossa nousivat pystyyn ja melkein hiipi jonkunlaista tippaakin linssiin, kun se oli vain niin täydellinen hetki. Tuo biisi, kaikki siinä sopi niin vahvasti tähän yöhön ja tähän kaupunkiin, jonka kohta jätän ainakin pääasiallisesti taakseni joksikin aikaa. Totta kai täällä tulee rampattua, koska täällä on aika helvetin tärkeitä asioita ja kaikki meikän romutkin, mutta siitä huolimatta suurimman osan ajastani tulen viettämään Tampereella. Saa nähdä miten sinne sopeudun. Fillarin siellä ainakin tarvitsisi..
Saatoin äsken Herrasen juna-asemalle ja keskusteltiin siitä, onko sillä väreille ehkä jotain korviketta. Se sanoi että se on ylipäätään melko mielenkiintoinen puheenaihe, kun ihmiset aina jäätyy ja menee lukkoon kun tajuavat, ettei se tiedä väreistä yhtään mitään, tai ettei sillä ole sitä konseptia olemassa. Siksi mua kiinnostikin, että onko sillä äänissä sellaisia vastineita. Lähin mitä hän keksi äkkiseltään oli se miten häntä ihmetyttää miten joku ei kuule vaikka G:tä, että mitä se sitten kuulee? Nauroin, että olen oikea ihminen keskustelemaan tästä, koska minulla on absoluuttisen väärä sävelkorva, enkä kuule G:tä. Tai siis kuulen kyllä G:n, osaan pikkuhiljaa ihan vain tottumuksen kautta jo arvailla muutamia ääniä sen pohjalta, mitä itse on käyttänyt, mutta suurin osa kaikesta menee yhä yrityksen ja erehdyksen kautta. Minulla ei kuitenkaan ole absoluuttista sävelkorvaa, ja pystyn ehkä hahmottamaan tämänkin ongelman juuri siksi: Se on vähän sama asia, kuin värisokeus. Punavihersokea näkee vain harmaata massaa, joku näkee siinä punaisella pohjalla vihreät numerot. Samoin joku vain kuulee ääniä, toinen kuulee siinä G:n. Nämä ovat mielestäni järjettömän mielenkiintoisia asioita, koska ne ovat juuri niitä subjektiivisia kokemuksia maailman havaitsemisesta, joita ei voi täysin kopioida toiselle ihmiselle.
Ostin myös Sigur Rosin Kveikurin ja ajattelin, että tänä yönä voisi ehkä olla oikeanlainen fiilis lähteä kävelemään pihalle ja kuunnella sitäkin. Jotain pitäisi kai syödä ensin. Tai jossain välissä ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti