keskiviikko 14. elokuuta 2013

Lisää erämaafiilistelyä.

Katsoin erämaa-fiilistely-dokkarin, joka on katseltavissa Areenassa vielä pari viikkoa. Mielenkiintoisin anti tuossa oli KAIKKI. Etenkin se psykologisemmin erämaan vaikutusta ihmismieleen kuvaava jäpikkä, generaattoribileiden järjestäjät, romutaideäijä ja se Mad Max-erakko, joka vaan kirjoittaa ja hengaa koiran kanssa. Tärkeimmän annin tarjosi tuo psykologijäpikkä, joka ihan lopussa puhui siitä, miten ihmiset menevät aavikolle, ja kokevat toisia universumeita ja näkevät ufoja ja kertovat nähneensä kaikenlaista, kun todellisuudessa he oppivat elämään entistä enemmän omassa mielessään. Tämä on mielenkiintoista. Koska ihminen on karvojaan myöten melko helvetin sosiaalinen otus, suurin osa meistä käyttää paljon aikaansa muiden lähettämien ärsykkeiden tutkimiseen. Nämä ihmiset elävät välittömän sosiaalisen vuorovaikutuksen maailmassa, ja siinä maailmassa sisäiset maailmat ja henkiset ulottuvuudet eivät ole niin olennaisia, kuin se mitä muut ihmiset viestivät käytöksellään, ilmeillään ja eleillään. Se ohjaa näiden ihmisten mielenkiintoa, koska he kokevat itsensä muiden ihmisten kautta. Keistä me puhumme? hyvä, luokka, ekstroverteistä eli ulospäin suuntautuneista ihmisistä. Suurin osa kaikista ihmisistä on ulospäin suuntautuneita, koska jos kaikki olisivat introverttejä, ihmislaji olisi jättänyt lisääntymättä niin monta kertaa että oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo kauan ennen kuin meikäläistä on päästetty tänne ihmettelemään näitä asioita.

Miksi jaksan puhua tästä ihmiskunnan stereotyyppisestä ja leimaavasta kahtiajaosta aina? Koska olen itse niin vahvasti introvertti, että juttelen tässä mieluummin yksinäni internetille, kuin vaikkapa skypessä tai facebook-chatissa kavereilleni, nämä asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Tämä persoonallisuuteni piirre, joka Pertunmaalla kasvaessa oli hyvin poikkeuksellinen piirre, on ohjannut, suunnannut ja muokannut koko elämääni ja tehnyt minusta tällaisen kuin olen. Nuoruudessani se tarkoitti sitä, että istuin perjantai-illat mieluummin metsässä, kuin heiluin diskossa kylällä. Kyllä, Pertunmaan nuorisotalolla järjestettiin kerran kuussa disko.Takaisin asiaan.

Uskoisin (en tiedä, uskon), että tällaisten yliluonnollisten kokemusten taustalla on se, että omasta, lyhytjännitteisestä ja pintapuolisesta todellisuudestaan erämaan äärettömään tyhjyyteen kiskottu ihminen kohtaa oman mielensä (kun puhutaan jenkeistä ja aavikoista, huumeet saattavat liittyä kuvioon), ja sen laajuus ja suuruus saa ihmisen hämmentymään. Jos ei ole koskaan ajatellut elämän suuria kysymyksiä syvemmin, ei välttämättä ole kokenut miten järjettömän suuri voima ihmismielellä on. Se on valtava. Tajuntaansa voi laajentaa monella tapaa ilman huumeitakin, oikeastaan uskoisin sen olevan vielä hämmentävämpää, kun teet sen ilman huumeita, koska tiedät että se ei voi olla mikään ulkoinen tekijä joka on vaikuttanut mieleesi, vaan se on sinusta itsestään lähtenyt vaikutus, jonkinlainen pimeä energia, joka on valmiiksi olemassa jossain päin pääsi sisäistä maailmankaikkeutta ja joka vain kiihdyttää sen kasvua ja kehitystä. Tiedän kokemuksesta, että luonnon läheisyys itsessään vaikuttaa jo näin mieleen. Siinä on jotain hyvin hessemäistä. Luonnossa siis. Se on jatkuvaa analogiaa elämälle itselleen, ja jokainen asia on vertaus, jos sitä osaa katsoa oikein. Jos ei, se on vain kasa muurahaisia rakentamassa pesäänsä. Kun taas mennään tilaan, jossa ei ole juuri mitään, päästään pohtimaan tyhjyyden käsitettä täysipainoisesti. Luultavasti juuri tästä syystä minulla on aina ollut fiksaationi erämaita kohtaan. Metsät ja suomalainen luonto on toki kaunis, mutta siellä on aivan liikaa asioita. Sen takia Lapin karummat erämaat taas ovat myös olleet enemmän minun mieleeni. Mitä vähemmän asioita, sitä enemmän tilaa ajatuksille. Olen melko varma, että jossain vaiheessa elämääni häviän johonkin tuollaiseen valtavaan maisemaan. Sitä voi oikeasti sanoa unelmaksi. Ilman sitä lupausta en luultavasti jaksaisi nytkään olla ihmisten keskellä leikkimässä tämänkään vertaa ihmistä. Tunsin itseni jopa vähän kateelliseksi sille Mad Max-erakolle. Sillä oli asiat hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti