torstai 8. elokuuta 2013

Kissoja ja laiskiaisia

Meinasin jo alkaa syödä ruokaa, mutta tajusin, etten ole juonut vielä aamukahviakaan ja eihän sitä nyt mitään ruokaa syödä, jos ei ole aamukahvitkaan keitettynä. En kyllä ole tainnut tällä viikolla minään muunakaan päivänä keittää aamukahvia, olen vähän huono olemaan riippuvainen yhtään mistään. Jos unohdan, niin minua ei kai kiinnosta. Kahvia ja suklaata on mukava nautiskella vähän pitkin päivää, mutta ei minulle ole mikään ongelma olla ilman kumpaakaan vaikka päivätolkulla rahattomuuden takia. Toisaalta tämänkaltainen riippumattomuus (eli riippumatottomuus?) helpottaa sitten elämää aika paljon noin muuten.

Kissa on ottanut nyt ihan tavakseen purra minua joka helvetin aamu varpaaseen. Tästä kostona päätän toteuttaa strategian, jonka tarkoituksena on hämmentää kissaa. Mikäli kissa ei hämmenny, olen kusessa. It's a gambler's game. Aion nimittäin kääntää pääni sinne, missä varpaani ennen olivat, ja toivoa että tuo pörröinen otus toimii jonkinlaisen naama-tunnistus ohjelman kanssa, eikä ala purra minua nenään, vaan käy viereen kurisemaan ja nukkumaan. Kerran tätä tekniikkaa kokeillessani se toimi. Sen jälkeen pureminen jatkui. Asioita, joita on kiva tietää puoli viideltä aamulla on se, että kissalla on nälkä. Ilmeisesti myös varpaani muistuttavat REMin aikana riittävästi jotain helvetin peltomyyrää.

Viime yönä löysin jotain helvetin hauskaa. Keskusteltiin Terhin kanssa siitä, miten vitussa on mahdollista, että joku laiskiainen on vielä olemassa tällä pallolla, kun ei se tee mitään muuta kuin näyttää joltain kuumottavalta robottiretardinukelta ja lepää. On ne kuulema hyviä uimaan, miksi onkin aivan helvetin hyvä, että ne asuvat puissa ja tulevat sieltä vaan kerta viikkoon alas paskalle. Lisäksi niiden turkissa on levää, mitä ilman ne käsittääkseni kuolevat, kun niiden oma immuniteetti ei riitä torjumaan oikein mitään. On ne sentään melkein immuuneja syövälle, joten siinähän ne naureskelee sitten puissansa, kun viimeinen ihminen hajoaa keuhkosyöpäänsä. Mutta sitten youtubettaessani laiskiasvideoita löysin tällaisen pienen dokumentaarisen sarjan, jota on nyt 20 jaksoa. Aivan helvetin hauskoja, nauroin vedet silmissä koko yön ja teki mieli mennä herättämään Eetukin näiden takia. En kuitenkaan mennyt, ei olisi arvostanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti