torstai 4. heinäkuuta 2013

Tänään Vastavirralle.

Tänään on päivä jota olen odottanut melko huolellisesti. Nukuin suurimman osan siitä varmistaakseni, että ilta tulee nopeammin, vaikka se ei välttämättä ollut kauhean hyvä idea terveyden kannalta. Tänään siis kaappaamme auton, ajamme Sopenkorven Lepakkoluolaan ja sieltä Tampereen hippipesään, Pispalan Vastavirralle. Siellä soitamme kolmen muun yhtyeen kanssa, meidän soittoaikamme n. 23.30, ja voitte uskoa että ulkopaikkakuntalaista bändiä ei siihen aikaan ole katsomassa enää kukaan, mutta senkään ei ole väliksi, koska soittaminen on aina aivan vitun siistiä. Vielä parempaa, sen jälkeen saan kaapata tytön mukaan ja ajella kotiin, sitten voin silitellä sen hiuksia ja katsella kuinka se nukkuu ja olla niin täydellisen hämmentynyt siitä, että tuollainen olento on eksynyt meikän elämään niin lyhyessä ajassa niin tärkeäksi asiaksi. Meikän elämä on tällä hetkellä kyllä kaksijakoisempaa, kuin aikoihin, se on pelkkää vihaa ja rakkautta, huutamista ja halaamista. Mutta toisin kuin olen aina ajatellut, ne asiat tuntuvat vain ruokkimaan toisiaan. Tuolle naiselle minun ei tarvitse todistella yhtään mitään. Voidaan molemmat olla toistemme seurassa niin luonnollisesti oma itsemme, että välistä ihan pelottaa miettiä miten avoin sitä on. Se vaan tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. En ole paskaämpäri, ei tarvitse kilpailla, ei tunnu siltä että olisin koko ajan sodassa toista ihmistä vastaan säilyttääkseni itseni, vaan saan jopa jonkinlaista kunnioitusta toiselta siitä, että olen oma itseni. Harvinaista herkkua, ainakin minun parisuhteissani.

Eilen oltiin kuuteen asti Raxilla pelailemassa Tekkeniä Vilin ja Eetun kanssa. Meikä oli siinä tosi paska, mutta enpä ole hetkeen pelannut aktiivisesti oikein mitään, joten kai saan jotain vammaistasotusta. Kyllä mä hakkasin Eetun, joka hakkasi Voittamattoman Vilin, eli kai mä käytännössä voitin kaikki? Aamulla sitten lähdettiin kävelemään kotiin ja fiilisteltiin auringon paistetta ja sitä miten siistejä tuollaiset aamut on kävellä himaan, ja miten elämä on kaikkein eniten kohdallaan kello kuudelta aamulla. Aivan helvetin hienoa! Kyllä kelpasi olla elossa, ja kävi sääliksi kaikkia niitä, jotka eivät ole. Nyt sitten pääsin yhden aikaan ylös ja kaikki näyttää vielä sujuvan ihan hyvin, jotain ruokaa pitää kai tehdä ennen lähtöä.

Torven keikkavideokin taitaa vihdoin olla valmis, pitää katsoa, että ääni ja kuva ovat paremmin synkassa ja iskea se youtubeen, laitan aiheesta sitten taas ilmoituksen täällä. Tulkaa kaikki Tampereen lähellä asuvat tänään sitten Vastavirralle pällistelemään, miten meikä kompuroi piuhoihin ja pedaaleihin! On se aina yhtä kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti