maanantai 29. heinäkuuta 2013

Shift

Aloin kuunnella vitutuspäissäni Nasumin Shiftiä ja se nosti aika tehokkasti karvoja pystyyn. En ole kuunnellut tätä levyä oikeasti pariin vuoteen ja siksi tuntui aika hämmentävältä, miten tehokkaasti se toi mieleen järjettömän määrän muistoja sivariajasta. Ensin yksinäisiä ja eristyneitä bussimatkoja, joilla muut jätkät puhuu siitä, miten siistiä on maata lattialla jalat sohvalla ja runkata omalle naamalleen, ja minä kuuntelin tätä levyä täysillä ajatellen, ettei minulla ole tuon koiralauman kanssa mitään yhteistä. Sitten rahattomia ja köyhiä kuukausia työtä etsien, sitten viimeisenä oljenkortena tarjottu museopaikka, jonka ehtona oli se, ettei paikka maksa vuokraa. Vakuuttelin, että ei siinä mitään, kyllä KELAn kuuluu se maksaa. Olin väärässä. Tai en ollut, mutta ei KELA sitä maksanut. Sanoi vain, että sivaripaikan kuuluu maksaa se. Ei sitä sitten maksanut yhtään kukaan. Ketään siitä ei saanut mitenkään vastuuseen, eikä sitä sitten enää puolen vuoden jälkeen jaksanut vääntääkään, kun päivärahaa korotettiin kolmella eurolla niin tulin aikaisempaan nähden jo hyvin toimeen. Tämä levy, ja etenkin kolme biisiä siltä paloivat jotenkin helvetin merkittävinä minun tajuntaani kiinni. Nytkin niiden tullessa kohdalle karvat nousivat pystyyn. The Deepest Hole, High on Hate ja Pathetic. Kaikista noista löytyy lyriikat, koska ne ovat nimenomaan ne, jotka niitä karvoja itselläni pystyyn nostavat. Nuo kolme biisiä jotenkin tiivistivät sen minän, joka potki Cut To Fitin alkuun, sen ihmisen joka olin kesällä ja syksyllä 2008, ei edes niin kauaa sitten, mutta silti yksi ikuisuus takaperin. The Deepest Hole tiivisti kaiken sen mitä ajattelin itsestäni, High On Hate sen mitä ajattelin yhteiskunnasta ympärilläni ja Pathetic sen mitä ajattelin koko elämästä ja ihmisistä yleensä. Nuo myös ajoivat meikää siihen, että on pakko huutaa ihan vitusti asioita. Myöhemmin toki tajusin, että Mieszkolla oli noissa pari lauluraitaa jokaiselle nopeammalle kohdalle, minulla ei ole. Ei sekään ole mitään todistelua paitsi ehkä itselle. Ei se vain ole sama asia, jos se on liian helppoa.

Ihmiset sanovat, että vuodet vierivät ohi. Tavallaan joo ja tavallaan ei. Olen tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana aivan vitusti enemmän asioita, kuin koko sitä edeltävän elämäni aikana. Siinä valossa aika on mennyt todella hitaasti. Vasta viisi vuotta? Kyse on vain siitä, miten aikansa käyttää. Jos sitä tuhlaa, se menee ohi pelottavan nopeasti. Jos tekee vain asioita, jotka ovat itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä, aika ei mene hukkaan, silloin se ei myöskään tunnu valuvan hallitsemattomasti ohi. Minulla on toivottavasti aikaa tehdä vielä vaikka mitä, ennen kuin on minun vuoroni olla ilmoituksena lehdessä ja parin vuoden traumana jonkun mielessä. Viimeiset viisi vuotta olen käynyt turbovaihteella. Minulla ei ole mitään aikomusta hidastaa. Eniten vituttavat sellaiset asiat, jotka ovat riippuvaisia joistain muista, eivätkä etene minun luonnollisella rytmilläni, vaan jumittavat muiden ihmisten hitaammissa sykleissä. Silloin käyn vähän kärsimättömäksi. Ja sain kuulla olevani psykoottisen mielipuolen maineessa joidenkin epämääräisten kylän naamojen keskuudessa. Se on mielestäni aika hauskaa, kun olen aina kuvitellut lähinnä heijastavani muiden ihmisten olotiloja. Siitä syystä psykoottiset kylän naamat saavat vastaansa psykoottisen naaman. Itse olen tasapainossa, tiedän mitä minun on tarkoitus tehdä ja teen sen, koska kaikki muu on pelkkää paskaa. Minulle ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa muunlaiselle elämälle. Minulle ei ole olemassa mitään muuta tietä, kuin tämä. Ja se on asia, josta pidän kiinni kynsin ja hampain. Tähän verrattuna kaikki KELAn päähän potkimiset ovat helposti kestettävissä. Selvä mieli jaksaa keskittyä kaikkeen huomattavasti pitkäjänteisemmin. Myös vihaan. Vihan kanavointi on taito, jota olen opetellut koko ikäni. Se on pelastanut minut paljolta paskalta, se on muuttunut polttoaineeksi. Se kantaa minut vaikka kuuhun asti. Pitää vain toivoa, että koneisto toimii, eikä polttoaine räjäytä koko moottoria matkalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti