maanantai 15. heinäkuuta 2013

Reissusa.

Lahti-Forssa

Nyt aion tehdä jotain dramaattista. Annan tytölle nimen, kun se nyt on kaikkein käytännöllisintä kaiken kannalta. Maailma, Terhi, Terhi, maailma. Noin. Helppoa. Lähdettiin Terhin kanssa kylmällä bussilla Forssaan, parin tunnin matka oli melko väsyttävä, perille meikälle tykitettiin taas melkoinen liuta uusia perheenjäseniä. Jälleen kaikki tuntui todella helpolta ja luonnolliselta, saunottiin ja syötiin hyvin ja illasta Terhin äiti ja miehensä tulivat ehdottamaan, että jos halutaan ottaa tälle meidän suurelle seikkailulle auto, se olisi mahdollista. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, koska aikomuksena oli kiertää oikeastaan koko Suomi melkein pariin kertaan sukulaisia ja muita ihmisiä katsomassa. Paistettiin makkarapihvejä saunan kaposessa uuniluukussa ja syötiin mansikkarahkaa ilman lusikoita, todettiin, että sijainnista huolimatta (Forssa) elämässä on kaikki hyvin ja käytiin nukkumaan.

Forssa-Oulu

Meidän piti herätä ajoissa, mutta nukkuminen maistui sen verta hyvin, että ylösnousemus venähti jonnekin kahdentoista korville. Näinkin hyvin mielenkiintoista unta, jossa Lahden kaupunginmuseon amanuenssi oli Pertunmaan yläasteen rehtorina ja se oli palkannut ala-asteen häirikköoppilaan tökkimään mua tauluihin laitettavilla pienillä kiiloilla, jotta en osallistuisi johonkin urheilulajiin, jossa olin liian hyvä. Se oli jotain lentopallon ja jenkkifutiksen välimuotoa. Lupasin lopettaa, jos saisin osallistua vielä yhteen kisaan Forssassa, kun mulla nyt on nuo musiikkihommatkin, niin ei ole koko elämä sen varassa. Koin rajan menevän siinä, kun Danny DeVito tuli tökkimään meikää kanssa. Aamulla Terhi siirsi herätyksiä ja lipsuin toiseen uneen, jossa herätyskellosovellus ei kuulema toiminut kuin täyden kuun aikaan. Päästiin kuitenkin ylöskin joskus, syötiin ja juotiin kahvia, käytiin ostamassa meikällä halvat varvassandaalit ja lähdettiin joskus vähän neljän jälkeen ajamaan Ouluun. Tämän ihmisen kanssa matkustaminenkin on vain maailman parasta. Kaikki toimii. Ajoin Jämsästä Ouluun ilman pysähdyksiä, suoraan Ykälän pihaan saavuin noin yhdentoista jälkeen, näin maailman komeimman miehen Mäntylän Jessen ja päätin olevani perillä. Sammutin auton ja annoin sen liukua parkkiin noiden ruskeiden silmien eteen. Hirveä määrä läpihalailtavia torniolaisia ja oululaisia. Muita en suostu halailemaankaan. Päätettiin kuitenkin, ettei meillä ole varaa maksaa 18 euroa 3sta bändistä, joista kahden kanssa soitan kuukauden päästä kolme keikkaa. Käytiin syömässä, heitettiin Terhin kavereita himaan ja haettiin meikän kaverit sitten Ykälästä. Lopun iltaa Nistikon Lespon Näköset Pojat sitten viihdyttivät meitä hiuslisäkkeillä. Ketulle kunniamaininta meikän hiljentämisestä.

Oulu

Tämä päivä oli melkolailla jumitusta ja darrailua, katsottiin pari tuotantokautta Family Guyta ja haettiin pizzaa ja koitettiin heräillä. Syökää Oulussa niin monta pizzaa, kun vain voitte. Ne on kaikki parempia, kuin kaikki muut pizzat missään muualla, ruoan puolesta tuo kaupunki on Suomen New Orleans, kuten olen sanonut aiemminkin.  Kun selvittiin aamusta, käytiin katsomassa millainen on uusi Snooker, meikän mielestä vanha oli ehkä vähän viihtyisämpi, mutta olihan tuolla pelejä ja vaikka mitä. Ihan mukava paikka. Siitä mentiin puistoon ja jopa meikä potki footbagia, kun jätkillä oli niin hieno peli, että oli pakko nostaa hattua: Kämmimällä sai kirjaimia ja se joka ekana sai sanan KEMI, hävisi. Torniolaiset on parhaita. Lähdettiin Terhin ja Jussin kanssa aiemmin kämpille katsomaan Black booksia, kun vähän väsytti, mutta silti meni taas jonnekin viiteen asti ennen kuin malttoi nukkua.

Oulu-Tornio-Viitasaaren ABC

Heitettiin Jussi juna-asemalle kahden korvilla ja ajeltiin Terhin kanssa Tornioon, kukaan ei halunnut meiltä kyytiä, joten siitä tuli vain meidän lomapäivä Torniossa.  Terhi näytti meikälle omia lempipaikkojaan ja meikä ihmetteli lähinnä miten lähellä olen ollut sohaamassa omiani. Ostettiin myös Terhille varvassandaalit.  Käytiin Ruotsin puolella karkkikaupassa ja fiksailtiin Ikean pihassa auton takapenkistä aika hieno koti. Ei päästy Torniosta pois ennen kymmentä, mutta sitten raivotettiinkin Viitasaaren ABClle, jonne saavuttiin noin kello 2 aamulla. Käytiin juomassa iltateet ja nukuttiin karavaanariparkissa meidän hienossa kodissa, parkkeerattiin se jonkun turkkilaisen auton taakse, näytti kun niillä olisi ollut joku helvetin iso hiekoituslaatikko katolla.

Viitasaaren ABC-Pertunmaa

Heräsin melko tasan kahdeksalta ja vilkaisin pyyheverhon yli, turkkilaiset olivat aamupalalla autonsa perässä. Terhi tahtoi nukkua vielä, joten meikä iski Forssasta ostetut varvassandaalit jalkaan ja lähdin juttelemaan turkkilaisille. Kehuin heidän kotiaan ja nainen, joka puhui englantia, mies ei, kertoi että ovat matkalla Ouluun ja Tornioon ja kohti Lappia ja Norjaa. Mukavia ihmisiä, kuten kaikki tien päällä kohdatut ulkomaalaiset lähes aina poikkeuksetta ovat. Lukuunottamatta rosvoryöväreitä. Itselleni niitä ei kyllä ole sattunut vastaan kuin yksi, tunnistin sen kaukaa, enkä lähtenyt sen mukaan Riikan sivukujille katsomaan, että kumpi meistä on kovempi tappelemaan, koska se olisi myllyttänyt meikää aika huolella. Alettiin olla väsyksissä juuri sopivasti Pertunmaalle päästessä, tultiin tänne äidille, käytiin suihkussa ja nukuttiin muutama tunti. Nyt istun pihalla kirjoittamassa tätä, kupillinen kylmää kahvia edessä, lintujen ja vitostien laulu täyttävät korvani kilpaa suihkulähteen solinan ja huonojen suomalaisten iskelmien kanssa. Jos kohta vaikka kävisi saunassa ja menisi muutenkin sisälle, ennen kuin alkaa sataa enempiä. Huomenna käydään Jalkalassa katsomassa meikän oikeaa Kotia ja tätiä perheineen, keskiviikkona tai torstaina lähdetään Terhin sukulaisille Suonenjoelle ja lauantaiksi Mustan Ristin keikalle Iisalmeen, sunnuntaina sitten auto takaisin Forssaan. Siistiä. Kaikki meikän elämässä juuri nyt. Juuri tällaiseen kulkemiseen meikä on tarkoitettu, vuorokausi sitten olin vielä Torniossa ja nyt olen jo ihan toisella puolella Suomea. Tässä päämäärättömyydessä ja flowssa meikän sielu lepää. Torniossa se sielu lepää. Ja Kemissä ruumis. Jossain ojassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti