maanantai 22. heinäkuuta 2013

Räsäs-kohusta, laista ja moraalista.

Vaikka tuossa meidän hienossa Toyota Yaris-kodissa olikin melko hyvin uutispimennossa, niin Kiururannassa käydessä Juuso naureskeli tuota uusinta Räsäsestä aiheutunutta kohua ja sitä seurannutta kirkkoero-aaltoa, ja sai samalla kaikki ne Räsäsen takia kirkosta eronneet suomalaiset näyttämään ihan vitun idiooteilta, ihan vain sanomalla, että kyllähän hänkin asiasta oli täysin samaa mieltä, vaikkakin näkemys koko asiaan on toinen. Nimittäin ne, jotka hyppäsivät pois vakaumuksestaan vain irtisanoutuakseen fundis-Räsiksen kohti jonkkaa kulkevasta kelkasta eivät ehkä nähneet sitä kokonaisuutta siinä asiassa, joka taas oli tämä iänikuinen laki vs. moraali. Räsäsen moraali vain sattuu seisomaan aika betonisilla jaloilla siellä Raamatun sanassa, mutta se mitä hän periaatteessa sanoi on vain sitä, että moraali ylittää lain. Hän tosin vesittää sen oman, tähän asti ihan hyvän argumenttinsa jatkamalla sitä lausetta sillä "koska jumala sanoo niin"-mantralla, joka yleensä aika nopeasti tuhoaa kaiken uskottavuuden älykkäältä keskustelulta tässä nykyisessä maailmassa, jossa elämme lähinnä väärinymmärretyn ironian ja jatkuvan sarkasmin kautta.

Siltikin, jos minulta kysytään missä tahansa tilanteessa moraali vai laki, moraali vetää pitemmän korren ihan vitun helposti. Se vähä moraali, mitä koen omaavani on minulle se ylin laki, joka toimintaa säätelee, joku voi nähdä sen idealistisena toimintana, mitä se melko pitkälle onkin. Se ohjaa minua tekemään kaikkea, koska se on lähinnä tilanteen ja olosuhteiden mukaan syntyvää ja kuolevaa valintaa, joka perustuu siihen ymmärrykseen ja tietoon, mitä minulla missäkin tilanteessa on. Sitten annan vain intuition tehdä valinnan sen tiedon pohjalta, osoittimena "oikein". Jos teko sitten paljastuu vääräksi, en voi jäädä ruoskimaan itseäni siitä, koska se ei auta yhtään mitään. Kyseessä on subjektiivisesta näkökulmasta subjektiivisen ymmärryksen varassa tehty päätös, ei mikään absoluuttinen pyrkimys oikeuteen. Se, mikä minulle on oikein, on varmasti hyvin monille väärin. Se, mikä monille on aivan normikäytäntö vähintään kerran viikossa, on mielestäni pahinta paskaa, mitä omille aivoilleen voi syöttää, eikä laki sitä kiellä. Se on ihan perusohraa. Tai vehnää. Tai mistä se nyt nykyään tislataankaan. Laki on olemassa nähdäkseni lähinnä siksi, että suurin osa väestöstä pysyy jotenkuten pöksyissään, eikä raiskaa ja tapa toisiaan siksi, etteivät ymmärrä mitä vapaus oikeasti tarkoittaa. Se on kontrollin väline tyhmille ja sellaisenaan mielestäni ihan pätevä väline. Ne, jotka pelkäävät ruoskaa, ne joille se ruoskan pelko on ainoa asia, joka estää heitä tappamasta naapureitaan, tarvitsevat sen ruoskan.

En ole oikein koskaan tajunnut sitä, että lakien puute ja anarkia tarkoittaisi sitä, että kaikki ihmiset sitten toimisivat joka helvetin mielihalunsa mukaan. Paino sanalla IHMISET. Eläimet toki puuhastelevat luonnossa mitä tahtovat, mutta ihmisen erottaa eläimestä kyky itseään, toimintaansa ja ympäristöään heijastelevaan ajatteluun. Ihmisellä on AINA olemassa jonkinsortin moraali, joka ohjaa toimintaa. Uskokaa pois, siitä ne lait ja uskontojenkin käskyt ja määräykset alunperin ovat peräisin, ja siksi ne ovat pääpiirteissään niin toistensa mukaisia. Siitä myös huomaa, että eri paikoissa ja olosuhteissa eläneillä ihmisillä tämä moraali on erilainen, koska ympäristö on kasvattanut tarpeita ja paineita toimia toisella tavoin. Tietyllä tapaa moraali on opittu ominaisuus, eikä ainakaan minun ole täysin mahdollista sanoa, missä kohtaa kehitystäni se on muodostunut nykyisen kaltaiseksi, mutta suurin osa siitä on muodostunut negatiivisten määreiden kautta: ympärilläni olevat ihmiset ovat osoittaneet minulle lähinnä, mitä minä EN tahdo olla, ja siksi en myöskään allekirjoita sitä, että jos ihminen kasvaa jossain ugabuga-maassa, se tahtoo raiskata neitsyitä ja repiä pennuilta sydämiä. Se on sisäsyntyinen ominaisuus, joka määrittyy oman sisäisen maailman kehityksestä suhteessa ympäröivään ihmiskuntaan ja ihmisiin. Tottakai siihen vaikuttaa myös persoonallisuus introvertti-ekstrovertti-akselilla, sekä mukautumisen tarve muihin ihmisiin. Itselläni tämä tarve on ollut melko pieni, koska olen kokenut sen oman mielikuvitukseni huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, kuin muiden ihmisten jutut. Olen nähnyt, miten muut hukkakäyttävät kapasiteettiaan ja päättänyt, että tuota minä en ainakaan tahdo olla. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, jokaisella ihmisellä on täysin samat mahdollisuudet tehdä nupillaan aivan mitä tahansa, mutta on sitten eri asia mitä kukakin sillä kaikella päättää tehdä. Jotkut ilmeisesti ovat hyvinkin valmiita käyttämään toisten tyhmyyttä ja idiotismia keppihevosena omalleen. Tai sitten kyseessä on taas kerran tarve mukautua, kaverit eroavat kirkosta, niin minäkin. Toki, jos huomaat ettet usko oikeastaan mihinkään siihen, mihin tämä meidän valtion kirkkomme uskoo ja kehottaa seurakuntaa uskomaan, eroa. Se on jokaisen oma valinta. Kuten olen sanonut ennenkin, tässä elämässä keskeisintä taitaa olla vain löytää ne valheet, joiden kanssa kokee kuolemansa vähemmän vaikeaksi asiaksi, ja kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän peukaloiden pyörittelyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti