torstai 25. heinäkuuta 2013

Ajasta. Ja taas käärme.

Pitkästä aikaa tein juttuja myös lyijykynällä. Meikä ei koskaan luonnostelekaan edes mitään, piirrän vaan kaiken kylmiltään, joten lyijykynät ei välttämättä ajaudu käsiin piirrustelumielessä vuosiin. Sitten kun ajautuu, niin tajuaa taas miten mukava niillä on varjostella asioita. Silti niitä ei sitten kuitenkaan ota käteensä aikoihin. Tällaisen voisi jopa ehkä ottaa tietynlaisena Pertunmaa-tatuointina itseensä, vaikkakin se yhteys on epämääräinen ja lähinnä ne tietää, ketkä saa selvää osastoa. Mutta eipä tähän nahkaan kai ihan heti ole tatuointeja tai reikiäkään tulossa.

Tässä on ollut vähän tällainen ikävöinti ja kaipauspäivä. Jotenkin hassua ajatella, että on nähnyt tuon elämässäni äkkiä pelottavan tärkeäksi nousseen ihmisen kolme päivää sitten, ja piti varmistaa joku neljä kertaa, että ei kai siitä reissusta ole kuitenkin jo viikko ja neljä päivää. Ei. Sitten kun taas nähdään, tuntuu kuin ei olisi oltu hetkeäkään erossa, eikä tavallaan osaa käsittää, miten pitkältä se aika silloin tuntuu kun on erillään. Siksi onkin niin mielenkiintoista, miten tuo tyttö taivuttelee aikaa ja todellisuutta, tai ainakin minun käsitystä siitä, ympärillään. Tavallaan hän saa ajan repeämään ja häviämään, sillä ei ole mitään merkitystä minulle enää. Hänen kanssaan aika pitää pienen tauon. Tuntuu siltä, ettei se mene hukkaan. Kaikki aika tuntuu oikeasti tekevän jotain. Toinen mielenkiintoinen asia on nukkuminen. Yksin nukun 4-5 tuntia, viimekin yönä menin puoli kuudelta nukkumaan ja nousin virkeänä jo puoli yhdeltätoista. Terhin kanssa voin nukkua 12 tuntia ja se ei ärsytä minua yhtään. Sekään ei tunnu mitenkään hukkaan heitetyltä ajalta. Muuten jos nukun noin kauan, soimaan itseäni henkisestä heikkoudesta ja ties mistä.

Nyt väsyttää jo melko paljonkin, mutta pelkään nousevani sitten joskus viiden aikaan Eetun herätyskellon kanssa, joten kai tässä vielä hetki pitää kukkua, että olen siinä vaiheessa unta, etten herää kelloon ja voin yrittää nukkua vähän pitempäänkin.. Voisi vaikka venytellä ja koittaa estää vasenta kättä irtoamasta olkapäästä ennen kuin olen edes 25..Loppuyön soundtrackina toimikoon Sibylle Baier ja akustinen kitara.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti