lauantai 1. kesäkuuta 2013

Uusi vihko, vihdoinkin sain edellisen täyteen.

Korkkasin tänään uuden paskavihon ja innostuksissani sotkin jo kaksi ensimmäistä aukeamaa, Vili auttoi tuon toisen kanssa antamalla oman luovan panoksensa vasempaan ylänurkkaan. Muuten päivä on ollut ihan mukava, käytiin noiden nykyään entisten kouluhenkilöiden kanssa syömässä ja siitähän riitti meikälle vielä yöpalat tässä äsken kotiin tullessa. Elikkäs kiitos, Eero, tarjoilen sitten niitä Public Cornerin jämäkahveja senkin edestä. Nyt ajattelin pari tuntia kuunnella Swansia ja piirrellä, ja sitten mennä takaisin ulos, kun kaikki muut on jo nukkumassa ja ulkona on valoisaa. Voisi melkein keittää ihan kupin tai kaksi kahvia, jotta saa sopivan vaihteen tuon piirtelyn ja jumituksen kanssa, vaikka kyllä tuo Swans toimii yksinkin. Jos vaikka laittaisi tämän Great Annihilatorin jälkeen sitten Neurosiksen A Sun That Never Setsin tai Enemy of the Sunin ja katselisi, mikä ero näiden loistavien bändien välillä on tämän piirtämisen kannalta. Itseasiassa ehkä jotenkin epämääräisesti pystyn kuvittelemaankin sen sitä kautta, että siinä missä Neurosis on murskaavaa ja sillä tavoin voimakkaampaa, Swans on soljuvampaa ja sujahtelee hiukkasten väleistä, sen sijaan että olisi jonkinlainen henkinen musta aukko. Se on lähempänä lampea, jonka pinta väreilee jatkuvasti keskeltä ulospäin, täydellisiä renkaita, täydellisen hypnoottisessa rytmissä. Täytyypä tutkia tätä joskus tarkemmin ja enemmän..
uusi vihko, vanhat kujeet.

Ikaros ja se kehrjään toukka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti