tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tajunta purkautuu vähitellen.

Eetu osti Nicole Willis & The Soul Investigatorsin Tortured Soulin, ja sitä onkin sitten tullut luukutettua aika tiuhaan tahtiin sen jälkeen. Helvetin hieno levy, suosittelen jokaista hankkimaan itselleen, jos vähänkään tuollainen soul/diivailu/funkadeelinen meininki kiinnostaa. Ainoa miinuspuoli on se, että kun 11 biisin levystä tahdotaan tehdä tuplavinyyli, niin puolta saa olla vaihtamassa koko ajan. Mutta aika pieni miinushan tuo nyt on, eikä vedä vertoja vaikkapa Büfon tuplaseiskalle, jossa puolta saa olla vaihtamassa jo ennen kuin kerkeää istua alaskaan. Pikkuvikoja musiikkiin verrattuna. Piirtäessä tosin juuri tuosta syystä valitsen mieluummin CD-formaatin, vaikka skenejätkät kuinka läpsivät käsiään turvonneisiin otsiinsa, koska se vain on käytännöllisin vaihtoehto, jos tahdot jumittaa monta tuntia kynä kädessä ilman häiriöitä.

Luulin jo, etten osaa piirtää ja että luovuuteni tyrehtyi täysin, kun kukko ei laulanutkaan käskien pariin päivään, ja olen pyörinyt vihkon kanssa ympäriinsä suttaillen kaikkea sekalaista lähinnä yrittäen napata sitä kuvaa, joka hyökkäisi alitajunnasta vahvimpana ja voimakkaimpana ulos. Tom Waits kuvasi biisien tekoa joskus pyiden metsästyksenä, siinä tarvitaan kärsivällisyyttä ja hyvä tuoli. Piirtäminen on vähän samanlaista hommaa, ainakin minulle. Kaiken turhan paskan seasta pitää seuloa ne ajatukset, jotka olivat itsellesi yllättävimpiä ja tulivat vahingossa oleviksi asioiksi. Viime yönä se sitten tavallaan onnistui, tuossa kuvassa oli aivan vitusti meikän alitajunnan kuvastoa, esimerkiksi ne unessa näkemäni valkoiset apinat, jotka napsahtivat saman tien jonkinlaisiksi tasapainon, onnellisuuden ja mielenrauhan vertauskuviksi, Schamboossakin esiintynyt lihajättiläinen, jonka rintakehä on leikattu auki ruumiinavausta varten, mikä epäilemättä on jotenkin jämähtänyt siitä hetkestä, kun näin pappani ruumiinavausraportin enkä voinut olla muistamatta joskus internetissä katsomaani crack-nistin ruumiinavausvideota, jossa ihminen revitään niin alkutekijöihinsä, kuin skalpellilla ja sahoilla ja vasaroilla vain on mahdollista.  Silmät ovat aina olleet jonkinlaisen perspektiivin ja näkökulman symboleita, mitä enemmän silmiä, sitä useammalta kantilta kykenet kaiken näkemään. Tuossa kuvassa lihajättiläinen pitelee kädessä menneisyyttä, sitä syksyä, jolloin Ohtosen kanssa kuumoteltiin kaiken maailman illuminati-hommia internetistä ja ihmeteltiin EU:n salaa valittuja presidenttejä ja kaikkea muuta todella hämärää.  Puuttuvat sukuelimet taas taitavat kertoa lähinnä minun henkisestä rajoittuneisuudestani seksuaalisuuden suhteen. Huomion vievä psykelintu taitaa muistaakseni olla jonkinlainen jäämistö Cut To Fitin Fire Worksin biisistä Of Birds And Snakes, se on jonkinlainen nurinkurisen kehittymisen vertauskuva. Ehkä. Voisin uskoa ja kuvitella niin.

Faster than the speed of shite.

Tänään piirsin sitten tällaisen, skanneri alkaa todellakin vähitellen ärsyttää minua, mutta onhan se toisaalta niin, että voisin vaan piirrellä pienempiä kuvia ja lopettaa asiasta ruikuttamisen. Saahan noita tulla katsomaan tänne meillekin,jos ne tahtoo oikeasti nähdä.  Nyt voisin mennä fiksailemaan perunoista muusia, Eetu väänsi eilen lihamurekkeen josta jäi vielä puolet tälle päivälle. Jos sitä saisi vihdoin ja viimein vaikka yhden pitempiaikaisen homman miksailtua tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti