keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Rejection.

Minut on hylätty niin monta kertaa, ettei tänään yliopistosta tullut kirje tuntunut yhtään missään. Osasihan sitä jo odottaakin. Ennemmin se vapautti yhden suunnitelman, ei tarvitse enää miettiä, että pitäisi säätää kämppää paikasta, josta tuntee kolme ihmistä ja koittaa muutenkin aloittaa jotain alusta. Lahdessa vaan alettaisiin miettiä, että mihinkäs se yksi huru-ukko kuoli, jos kukaan huomasikaan. Nyt silmät kääntyy sitten Tampereen suuntaan, vaikka lähtökohdat ovat melko huonot, kun en silleen tykkää koko paikasta ihan kauheasti. Mutta jos siellä on töitä, joita jaksaisi tehdäkin, niin kaipa se olisi sitten keskityttävä siihen. Tämä Mikämikämaa alkaa kuitenkin olla ehkä melkolailla tässä. Siinä vaiheessa, kun jatkuvat traktori-vetoiset siwaryöstöt ja naisten joukkotappelut torilla eivät enää naurata varauksetta, tiedät että on aika vaihtaa maisemaa. Kohta taitaa olla.

Tuntuu siltä, että kaikki ovet on auki. Nyt pitää vain sulkea silmät, hengittää syvään ja juosta täysillä eteenpäin, toivoen että satut juoksemaan oviaukkoon karmin sijaan. Se nimittäin sattuisi melko paljon. Kaikkein mieluiten pitäisin ehkä jonkunlaisen välivuoden elämästä ja menisin Tornioon, mutta en minä sielläkään voisi vain toisten nurkissa loisia. Katsotaan mitä tapahtuu. Oulu kuulostaisi kanssa nupin kannalta hyvältä vaihtoehdolta. Tiedän jo, ettei meikän kaltaista jurottajaa ole tänne etelään tarkoitettu olemaan, vaikka tämä kaikki onkin ollut sitten taas taiteelliselta kannalta hyvinkin ruokkivaa. Mutta ehkä siihenkin saa jotakin lisää, kun rikkoo ne pilvilinnansa ja löytää Oulusta Limingan nistit ja muut varjopuolet. Sitten tulee taas biisiä niin vitusti. Ainoa mikä vituttaisi olisi bändien treenailuhommien harventuminen, vaikka ei tässä nyt ihan hetkeen ole tarvinnut varsinaisesti treeniksellä hikoilla. Vittu, tuntuu että olen vain roudaillut kamaa autojen ja kellarin välillä koko ajan.

Tänään ajattelin tehdä ainakin yhden julisteen, piirtää ehkä paitakuvan tai pari, kirjoittaa jotain ja illalla katsella sitten vaikka musiikkijuttuja. Niin ja pitäisi saada jostain auto, että voi heittää kaikkea ylimääräistä romua Patinaan, olisi vanhoja tietokoneen osia ja romuja ja dvd-soitin ainakin vietävä sinne. Kahtellaan. Nyt nappaan tuosta kupillisen aamukahvia ja voisin mennä vaikka parvekkeelle soittelemaan kitaraa.

2 kommenttia:

  1. Pidän sun asenteestasi elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitää aina muistaa että on sen eteen saatu raivota ja mesota ja poltella siltojakin. Ei ole ollut mikään ihan yhden tai kahden illan juttu omaksua itsepäiseen nuppiinsa sellaisia asenteita ja malleja, jotka eivät siellä syntyessä olleet, mutta vähän kerrallaan sitä koittaa pyristellä kohti valoa.

      Poista