tiistai 25. kesäkuuta 2013

Onhan tää köyhän elämää, saa päivät vettä kämmentää..

Tänään on ollut hyvinkin spurguilullinen päivä. Spurguilullisuus tarkoittaa tässä yhteydessä siis spurgu-urheilua. Ensin piti olla töitä, mutta osallistuminen oli laihaa (1 henkilö) ja tilaakaan ei näköjään ollut varattu meille, joten munille meni. Työpäivän kesto aböyt 12 minuuttia. Silti Kela laskee minun duunini sen mukaan, että sitä olisi 16 tuntia kuussa, vaikka tässä kuussa töitä on ollut 2 tuntia ja kaksitoista minuuttia. Eihän se niitä kiinnosta. Asumistuki hylättiin tohinalla, työkkärit nyt sentään lähtee juoksemaan sitten ensi kuun puolivälistä, mutta tältäkin kuulta on vielä vuokra ja kaikki laskut maksamatta. Nämä on niitä päiviä, kun laitetaan soimaan Seasick Steven Cheapit ja muut blues-renkutukset siitä miten kaikki mennee päin vittua, mutta se ei silti haittaa oikeastaan yhtään. Ajattelin, että pitää myydä levyjä niin saa rahaa. Kävelin lähimpään postitoimistoon aikomuksenani toimittaa levy Saksaan, mutta sekin jäi tekemättä, kun käteisenä oli rahaa 1,40, mutta posti onkin nostanut sen hinnan kolmeen euroon.  Sitten tajusin, että käpsitäänkin Levykauppa Xään, siellä taisi olla jotain tilittämättömiä levyjä. Jututettiin Levykauppias Lappalaista aiheesta, ja selvisi, että Havocit oli tilittämättä. Saatiin 140 euroa, joista maksoin heti Eetulle satasen vuokraa lyhemmäksi (ja kaljaanhan se ekana meni) ja 40 omaan käteen, kävin postittamassa levyn Saksaan ja hymyilin ja lauloin koko matkan himaan! Karma hoitaa. Kyllä bändissä soittaminen kannattaa! Ja meikä myös on täysipäiväinen muusikko, kun tässä nyt kerta elätän itseni levymyynnillä... Miettikääpä sitä.

Karmasta puheen ollen, tehtiin siitä juuri tuossa aika vitun kova akkariversio, miksaan sen ja laitan illalla jonnekin internettiin! Vili soitti kitaraa ja rumpua ja meikä taas kilisteli ja lauloi vitusti kaikkea hauskaa. Kuka sanoo, että kaikki grindibiisit on ihan samanlaisia, ja ettei niitä voi sanoa musiikiksi ja mitä vielä. Ette vain osaa kuunnella niitä. Menköön vaikka Tuska-keikan juhlistamisen piikkiin. Jos sitä nyt jotenkin pitää juhlistaa, meikälle se tietää vain tuplamäärän säätämistä ihan perusmittaisen ja -mallisen keikan vuoksi, joten vähän se enemmän stressaa, kuin laittaa mitenkään lesoksi. En kyllä muutenkaan käsitä miten se on joillekin (vieläpä melko monelle) muka niin helvetin iso juttu. Onhan se vähän hämmentävää, että me on sinne kelvattu, mutta silti se ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että nyt on pieni kala vähän turhan isossa lätäkössä soittamassa tyhjälle salille. Torstaina olisi Feastem Helsingissä keikalla, tahtoisin käydä kattelemassa sen, mutta auto on vielä suuri kysymys-merkki. Koskas se ei muka olisi ollut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti