keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Olen tällä viikolla ollu tekemässä jo kahta levyä joihin olen ihan tyytyväinen.

Takana on melko helvetin mukava ja intensiivinen vuorokausi, yksi parhaita äänittelysessioita, missä olen ikinä ollut. Eilen siinä kolmen jälkeen saatiin auto pakkailtua ja lähdettiin ajelemaan kohti Badassriveriä, napattiin Heikki Vääksystä kiinni ja pojat istui takana polvet suussa, meikällä oli valtavasti tilaa etupenkillä. Muunnettiin hirsitupa studioksi noin puolessa tunnissa, Leo ja mukana ollut Kujanjuoksun kitaristi Juuso (aka Riku Rupiini) laitteli mikkejä paikalleen, ja vittu että napsahtikin säkällä kohdalleen! Lähtösoundi oli heti aivan täydellinen, miljoona kertaa parempi, kuin kasetti miksattuna ja meikästä parempi kuin suurin osa tämän päivän studioissa kytätyistä levyistä. On ne pojat näköjään jotain oppineet äänitekniikkaa opiskellessaan. Meikäläinen sitten huuteli kaikenmaailman mutuiluvoodooneuvoja, joita ne meikän mieliksi esittivät kuuntelevansa, mutta tekivät sitten kuitenkin niinkuin oli oikeasti tarkoitus, mikä oli luultavasti hyvä. Nauhoitettiin 8 biisiä, kestoa laskettiin niille vähän vajaa 40 minuuttia. Kerettiin saunoakin ja oli kaikin puolin jees!

Tuo torppa soundaa aivan vitun hyvälle.

Tuo reissu osoitti miten helvetin tärkeää on se, että ei tarvitse soittaa enää idioottien ja tyhmien ihmisten kanssa samassa bändissä. Kaikella kunnioituksella kaikkia entisiä bändikavereitani kohtaan, minulle on monesti sattunut kyllä todella vääränlaisia ihmisiä ympärille, ja ne ovat johtaneet äärettömiä kertoja sellaisiin "No jaa"-tilanteisiin, joissa en oikein ole tiennyt että mitenhän päin tässä olisi. Nyt ei tarvitse ämpyillä mitenkään päin. Hommat sujuu omalla painollaan ja asioita on mukava tehdä, ilmapiiri on rento ja jopa määkiminen oli ihan hauskaa, eikä siinä päässyt ihan liian helpolla. Kohtasin vain vaikeuksia lähinnä sen kanssa, että kun on omaksunut tiettyjä juttuja lihasmuistiin siksi, että keikoilla saa huutaa aika kovaa ennen kuin kuuluu muun bändin yli, niin niistä oli todella vaikea opiskella irti jälkeenpäin. Leo sanoo, että "laulappa tuo vähän matalammalta", ja sitten kun se kohta tulee, huutaa sen kuitenkin sieltä korkealta vielä seuraavat viisi kertaa, vaikka aivot periaatteessa ymmärtää mitä pitäisi tehdä.  Ei vain viesti kulje tuonne muualle elimistöön riittävän äkkiä.
Heikin ottama fiilistelykuva rumpuloiden takaa.
Kaikin puolin tuosta jäi itselle kyllä todella hyvä fiilis. Viimeisiä lauluja nauhoiteltiin siinä aamu viiden aikaan, ja tuntui, että silloin lähti oikeastaan helvetin paljon paremmin kuin varsinaisella laulukierroksella, tai ainakin se osa jutuista, mitä silloin tehtiin. Sain vedellä QOTSA-stemmoja, joita kyllä laulan vielä lisää, koska se on meikästä aina ollut ensinnäkin järjettömän hauskaa, ja toisekseen se on mielestäni jotenkin olennainen osa levyä, että sitä saa rakennella rauhassa aivan keikoista erilliseksi äänimaailmakseen ja tripikseen. Viiden aikaan mentiin sitten vielä Leon ja Juuson kanssa kävelemään pellolle, nähtiin kiviä joilla paistoi aurinko ja päätettiin että nyt pitää päästä tuonne. Kengäthän siinä paskaantui ja nilkat kastu, mutta olipa kiva istua niillä kivillä viisi sekuntia! Se oli aivan järjettömän hieno hetki, ja sen jälkeen mentiin nauhoittamaan Vuorenmurtajaan vielä outro, johon läpyteltiin käsiä, soiteltiin ukulelea, pannua, sipsikulhoa, akustista kitaraa, bassoa ja meikäläistä, tuli melko hyvä siitäkin. Mentiin kuudelta sitten nukkumaan ja heräiltiin siinä 11-12 välillä kuuntelemaan ja pakkailemaan romuja. Hyvä reissu.

Queens of the Stone Age - The Vampyre of Time and Memory

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti