tiistai 4. kesäkuuta 2013

Morgan Freeman ja Mustat Aukot olis aika kova bändin nimi.

Nyt löytyi universumin siistein asia; dokkareita avaruudesta ja mustista aukoista Morgan Freemanin kertomana. Ei mitään noin eeppistä voi olla olemassa, ja eeppisellä en tarkoita nyt internet-eeppistä, vaan siis oikeasti suurta ja ihmisen omaan mittakaavaansa laittavaa. Tuo on aivan helvetin mielenkiintoista kamaa, ja saa meikän aivot taas kehräämään ja hyräämään ihan täysillä.

Olen aina ollut epämääräisesti sitä mieltä, että maailmankaikkeus ja atomi ovat enemmän tai vähemmän täsmälleen sama asia ei mittakaavassa. En ymmärrä sitä, miten tiedemiehet eivät ole katselleet sitä sillä silmällä... ja juuri sitten Morgan Freeman paukauttaa juuri sen vision silmille! Pakko keskeyttää siksi aikaa, että tykitän nämä ajatukset ennen kuin kuuntelen taas lisää. Noin. Luettuani Voltairen Mikromegasin sain vahvistuksen sille, että joku toinenkin on joskus ajatellut samoin: Maailmankaikkeus on ääretön sekä ylös, että alaspäin. Meidän galaksimme ovat atomeita, jonka keskellä olevaa ydintä (mustaa aukkoa) elektronit (tähdet tai pienemmät mustat aukot) kiertävät. Jokainen näistä järjettömän suurista atomeista on aivan samoin kuin järjettömän pienetkin atomit pääasiassa pelkkää tyhjää tilaa ytimen ja elektronien välissä, se on niiden vuorovaikutus ja jatkuva liike joka pitää kaiken läjässä ja maailman "olemassa". Kuten Mikromegasissa, kaikkeudessa pääsee aina äärettömästi suuremmaksi ja äärettömästi pienemmäksi, mutta koska meidän havaintomme on ikuisesti rajallista, me olemme jumissa tässä näiden omien "taajuusvasteidemme" rajoissa.  Tiedän, että suurimmaksi osaksi tämä on jotain teoreettista mutufilosofiaa, jonka joku matemaatikko osaa luultavasti laskea vääräksi, mutta pääasiassa heillä ei ole mitään varaa puhua, koska matematiikkakin on todistettu epäpäteväksi ainakin kahdeksi, tekemällä kaksi täysin erilaista mutta yhtä toimivaa geometristä järjestelmää.

Joskus pari vuotta sitten kaverit flippailivat siitä kuvasta, jossa universumi ja rotan aivot näyttivät kuvassa aivan samalta. Meikää tämä ei juuri yllättänyt, koska se päti ja vahvisti mielestäni vähän tuota teoriaa siitä, miten itse olen kaiken aina nähnyt. Ehkä meikäkin joskus myöhemmässä elämänvaiheessa ajautuu tutkimaan näitä hommia ihan oikeasti, koska ne ovat kiinnostaneet minua niin kauan ja niin paljon. Maailmankaikkeudessa ei ole kovin montaa niin siistiä asiaa, kuin mustat aukot, musta aine, musta energia, aika-tila ja painovoiman vaikutus kaikkeen tähän (tai kaiken tämän vaikutus painovoimaan). Jatkan tutkimuksiani, kiitos ja hei.

2 kommenttia:

  1. Kiitos dokkarin jakamisesta! Oli todella hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa avata se youtubessa ja katsella related videosista enemmänkin noita, aivan helvetin tykkiä kamaa kaikki jaksot tähän mennessä.

      Poista