tiistai 25. kesäkuuta 2013

Loki (elikkäs Lahti-Tampere-Kokkola-Himanka ja sama reversenä. Ei norjalainen petoksen jumala.)

Ajattelin, että täällä olisi viikossa pudonneet kävijät nollaan, mutta vielähän täällä tuntuu joku yksinäinen elämäntapastalkkeri hakkaavan refreshiä n. 100 kertaa päivässä. Nyt aion kiduttaa teitä reissulla, josta ajattelin olla kirjoittamatta yhtään mitään, mutta josta kuitenkin päätin tänään kirjoittavani sittenkin ihan vitusti. Koska olihan tuo nyt huomaamatta taas sellainen reissu, joka ei ihan heti unohdu. Tarinassa esiintyvät henkilöt ovat todellisia, vaikka erään fiktiivisyyttä epäilin monesti vielä tapittaessani häntä silmiinkin useassa kohtaa kertomusta. Sitä on monelta osin lyhennelty nynny-leiman pelossa. Ei ole nynnyä! On miehekästä hommaa kaikki tämä...

1. päivä (Lahti-Tampere)

Sain myytyä pari levyä ja pidin sanani lähteä pariksi päiväksi käymään erään tytön luona Tampereella. En tee tällaista mitenkään säännönmukaisesti, mutta tässä nyt on jonkin aikaa ollut sellaista kiehtovaa mystisyyttä tuon ihmisen ympärillä, ja meikää pelotti, jännitti ja ahdisti ihan hulluna koko päivän. Kävin suihkussa ja hikoilin jo viiden minuutin päästä itseni ihan melkein läpimäräksi. Rahat menivät suunnilleen junalippuun Tampereelle ja matka kului hitaasti ja jännittyneesti, vaikka keli oli ihan kiva. Kun juna lähestyi hitaasti määränpäätä, syke oli niin saatanan kova, että ihmiset luulivat minun joko pelkäävän junia tai vihaavan kehitysvammaisia, sillä takanani elämöi joltain reissulta tulossa oleva porukka, joka myös päivitteli junan hitautta. Minusta oli vain hienoa, että olivat päässeet reissuun, ja ryhmän ohjaaja jaksoi kärsivällisesti muistutella tavaroista ja muusta, hyvä! Minun sykettäni nostatti aivan muu. Se mystinen ja hämmentävä nainen, jonka olemassaolosta en voinut olla täysin varma, vaikka olinkin puhunut hänen kanssaan monesti puhelimessa.
Sillä Toijalan takana ei ole paljon mitään.
Pääsin perille ja avasin juna-aseman oven, ja joku asia meikän sisällä napsahti paikalleen aika lujaa. Olen jo ajat sitten päättänyt, että meikä ei leiki normaalia tai parisuhdetta tai ylipäätään ihmistä, jos ei tunnu siltä. Tunkit saatte pitää, meikällä ei ole autoa muutenkaan. Heti ensimmäisestä ujosta halauksesta ja vilkaisusta silmiin meikä oli oikeastaan yhtä hymyä tähän hetkeen asti. Tässä yhteydessä en tahdo kenenkään henkilöllisyyttä mitenkään heittää korppikotkille, joten puhutaan vaan Tuulitytöstä, tai tytöstä. Kierreltiin ympäri Tamperetta, joka meikälle on aina ollut lähinnä nistien täyttämä sateinen persläpi Pispalaa lukuunottamatta, aurinko paistoi ja sain kerrankin jotain positiivista muisteltavaa siitä kylästä. En osaa kirjoittaa mitään fiksua tai kuvaavaa tuosta ihmisestä. On hoettu vaan fraaseja "tosi hämmentävää" ja "vitun outoa!" suunnilleen koko tämän ajan. "Luonnollinen" on kanssa sellainen sana, mikä on esiintynyt keskusteluissamme melko usein. En voi kuin ihmetellä, miten toinen, täysin irrallinen ja "vieras" ihminen voi ensimmäisistä hetkistä asti tuntua niin äärettömän luonnolliselta, täydelliseltä. Hän on selkeästi minusta täysin erillinen ihminen kuin minä, mutta hänessä ei häiritse yhtään mikään. Niihin silmiin katsominen oli yhtä meditaatiota, pystyin samalla havaitsemaan kaikki ympärillä olevat asiat äärettömän tarkasti, miten ohikulkeva täti-ihminen katsoi meitä "menkääs hipit Pispalaan siitä"-ilmeellä, miten jonkun matkan päässä pelattiin futista, kaikki pienet yksityiskohdat tuntuivat näkyvän ja kuuluvan selvemmin, mitä vähemmän kiinnitin niihin huomiota. Ne kaikki vain virtasivat tajunnasta sisään, kun ankkuroi katseensa sen ihmisen silmiin. Se oli melko hyvä tunne. Yö nukuttiin lattialla karvamatolla, eikä maltettu kaikelta silmiin tapittamiselta nukkua montaa tuntia.

2. päivä

Satoi vettä heti aamusta. Mentiin Pispalaan, josta minä kävelin keskustaan ja tyttö meni töihinsä. Menin Hesburgeriin juomaan aamukahvia ja jumittelemaan, sen jälkeen kävin pizzeriassa, jossa 6 euron pizza muuttui 8,5 euron pizzaksi, kun en osannut vastata "vettä" "joo"n sijaan kysyttäessä tahdonko juoda jotain. Vein pizzan jämät ja eilispäivän eväänä olleen Mountain Dewn lopun romanikerjäläiselle. Ajattelin, että olkoonkin mafian leivissä, pizzasta ne eivät ihan kauheasti hyödy, mutta jos tuolla on nälkä, kuten kortti väittää, se saa syötävää. Nistitkin löysivät ulos luolistaan, luulin jo kuulevani katkelman älykkäästä musiikkanalyysistä kuullessani yhden sanovan "se on niin syvällä niissä lyriikoissa", mutta sitten tajusinkin hänen puhuvan Lyricoista. Tiedän, miten tylsää on lukea 600 sivua jotain nynnyilyä jostain tytösä, joten sanon vain, että työpäivän päätyttyä taas hymyilytti. Alkuperäinen suunnitelma olisi laittanut minut ehkä seuraavana päivänä kotiin tai heitteille jonnekin päin Tamperetta, mutta saatiin parempi idea. Näpyttelin pari tekstiviestiä, lainasin tytöltä vähän rahaa, ja....

3. päivä (Tampere-Kokkola-Himanka)

Aamu kahdeksalta noustiin junaan, Tuulityttö meni Rovaniemelle ja meikäläinen istui Kokkolaan asti mukana. Koska oli ilmeisestikin juhannusaatto, Kokkolassa ei ollut yksikään baari, kahvila, ravintola tai ruokakauppa auki kymmenen ja yhdentoista välillä. Sen sijaan siellä oli noin 19 kultasepän liikettä, jotka kyllä palvelivat avoimin ovin aattopäivänä. Tämä logiikka jäi meikälle hämäräksi, ellei tarkoitus ollut myydä suomenruotsalaisille vitun kalliilla jotain viime hetken tuomisia. Löysin yhden avoimen pizzerian, jonka vessasta löysin pikkurillin kokoisen siiran. Ohessa huonolaatuinen kuva.

Syötyäni sain puhelun tuolta maailman siisteimmän äänen omaavalta mieheltä, Jesseltä, joka paremman puoliskonsa kanssa tuli hakemaan minut Kokkolasta mökille. Sain autossa kuulla, että teemana oli kasari. Meikä oli noi Carcassin jätkät. Tai sitten riitti, että olin niitä harvoja, jotka noissa bileissä oli syntyneet nipin napin kasarin puolella. Himangalla ajettiin satamaan ja Alfaihminen Joensuu tuli veneellä hakemaan meitä. Siellähän oli myös Nistikon Joonas, joka oli zen-päissään fillaroinut Torniosta Himangalle kahdella ajopäivällä. Vittu miten kova jätkä! Ylitettiin meri, ja ai että oli hienoa! Meikä vähän rakastui mereen, siinä sitä on voimaa ja massaa liikenteessä. Tuli ja merenkäynti, ai että! Tuota sitä tulikin hoettua melko tasaiseen läpi viikonlopun. Joensuun alfaihmisyydestä sen verran, että se todellakin on alfaihminen. Tuollaisista jätkistä pitäisi siittää koko loppu ihmiskunta! Jätkä on vähän päälle parikymppinen ja Kokkolan kalleimman gourmet-ravintolan vuoropäällikkö/mestari, osaa käydä merta ja lukea runoja. Koko saari oli ihan ihastunut tuohon yhteen mieheen, alfaihmisten alfaihmiseen. Ja nimenomaan ihmiseen, koska naisena se olisi aivan yhtä alfa. Swag level 100. Se laittoi meille ruoaksi hanhea ja vihanneksia muurikkapannulla, varmisti koko ajan että kaikilla on hyvä fiilis ja kaikki ok. Oli mukava olla viettämässä kerrankin juhannusta paikassa, jossa oli vaan helvetisti uusia ja vanhoja kavereita. Tähän asti se juhla on ollut lähinnä täysin yhdentekevä. SFD/Revaluutio-jätkiä ja kaikkea sekalaista Kokkolan sakkia, 16 ihmistä taisi olla perjantaina sekoilemassa siellä. Naapurimökissä saatettiin kokea outoja hetkiä, kun soiteltiin bassoa ja kitaraa ja pidettiin kesäteatteria. Sekin lähti siitä, että otin puheeksi parin viikon takaisen yrityksen suorittaa Vilin kanssa Kaurismäkeläinen rakastelukohtaus, ja kohta kaikki pyörivät kuistilla naurusta, kun Jesse ja puolisonsa tykittelevät menemään jotain uskottomuusesitystä kovaan ääneen. Siitä se ajatus sitten lähti ja kaikki esittivätkin vähän mitä sattuu. Yöllä oli tarkoitus kiertää saari, mutta havaittiin melko äkkiä, että se oli rakennettu aivan täyteen mökkejä, mikä oli meikästä vähän ahdistavaa, kun odotin humisevaa metsää. Olin melko väsynyt, joten menin nukkumaan kai jossain yhden ja kahden välissä. Alla fiilistelykuva tältä illalta.
Massive Attack - Pray For Rain


4. päivä

Aamu alkoi sillä, että kaivettiin hauta. Mietin taas naapureiden ihmetystä, kun edellisiltana on huudettu täysillä pettämisestä ja tappamisesta, ja tänä aamuna meikä kaivaa lapiolla kuoppaa maahan. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään sellaisesta, vaan laitettiin sinne tulet ja tehtiin rosvopaistia. Joensuu toimi taas keittiömestarina ja meikä pesi perunoita. Se oli paras paisti mitä olen koskaan syönyt. Ajeltiin Joensuun kanssa veneellä edestakaisin saaren ja mantereen väliä, meikä piti sen punaista pipoa päässäni ja huusin merelle olevani Jacques Costeau! Välistä olo oli kyllä kuin suoraan jostain Hemingwayn kirjasta, kun vaahtopäät viskoi venettä ihan eri suuntaan, kuin mihin oli tarkoitus päästä, mutta pysyttiin pinnalla rantoihin asti joka kerta. Uskon, että meikällä on sellaiseen raivopäiseen dokailuun vähän sellainen rauhoittava vaikutus, kun kannustan enemmän sitä laskuhumalafiilistelyä ja rauhassa istumista, mutta olivatpa nuo kai juoneet pari päivää aikaisemmin jo enimmät intonsa pois. Mielestäni oli silti aika mukava jauhaa paskaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tarvitse rajoittaa itseään mitenkään päin. Kyllähän meikän jutut taitaa silti osalta mennä välillä vähän ohi, mutta ei se mitään. Juhannuksen paras juttu-palkinto annettiin SFDn rumpalistille Tuomolle, joka keksi termin mulina. Se on se ääni, joka kuuluu kun joku kaataa puupinon, jolloin "puupino mulisee". Tuosta yhdestä sanasta saatiin revittyä aivan järjettömän pitkiä pätkiä hauskaa, mutta tiedän ettei se varmasti naurata ketään, joka ei ollut paikalla. Silti sanonta "tykkää niinku metsuri mulinasta!" pitäisi painaa johonkin suomen kielen fraasikirjaan. Tänä iltana katselin, kuinka aurinko laski suoraan mereen ja kaikki oli aivan helvetin siistiä.
QOTSA - The Vampyre of Time & Memory
5. päivä (Himanka-Kokkola-Tampere)

Sunnuntaina sitten siivoiltiin koko mökki hyvään kuntoon, keräiltiin romumme pois ja roudailtiin ihmiset 4 kerrallaan pois saaresta. Alfaihminen hoiti taas merenkäynnin miehen tavoin! Kerkesin Kokkolaankin pari tuntia etuajassa ja Roope jäi sinne pitämään meikälle seuraa. Onneksi olin kysellyt tytöltä jo vaunut ja muut valmiiksi, koska tiesin akun loppuvan. Ja niin se loppuikin. Älykkäiden puhelimien fataali vika on se, että ilman niitä lataavaa ihmistä ne kuolevat melko nopeasti. Juna oli arvatenkin taas melkein puoli tuntia myöhässä, viimeksikin kun odoteltiin Kokkolassa Roopen kanssa junaa, se oli tunnin myöhässä. VR hoitaa! Ei Kokkolasta niin vain "lähdetä." Löysin oikean vaunun ja ennen kaikkea oikean ihmisen, mentiin suorilta kämpille ja käytiin kaupassa ostamassa vähän ruokaa. Tein kanaa ja riisiä ja jänskätin koko ajan, että kelpaako ollenkaan. Kuulema kelpasi! On kannattanut opetella improvisoimaan toisten keittiöissä. Isosta nenästä on hyötyä ennen kaikkea ruoanlaitossa, koska suurin osa hajuista on kuitenkin makuja! Ha. Jotain hyötyä siitäkin. Otettiin suhteellisen rauhallisesti ja jatkettiin hymyilyä ja silmiin tuijottelua.

6. päivä (Tampere-Lahti)

Heräilin siihen, että aamukahvit oli keitetty valmiiksi, vähän kiva. Lähdettiin taas kohti keskustaa, tyttö jatkoi joukkoliikenteen tuulen mukana töihinsä Pispalaan, jonne minulle oli sovittu "tapaaminen", joka siirtyi iltapäivälle. Odottavan aika oli siis melko pitkä, joten päätin kuluttaa aikaa kehittävästi.Ostin junalipun illalle, kävelin viime viikolla ruokkimani mafian edustajan ohi ja hän hymyili minulle. Teet yhden hyvän teon, ja se lämmittää pitkään. Päätin, että minun kuuluu nyt saada jostain kynä ja kuitteja. Päätin hyökätä Veikkauksen pisteeseen. Ilmeisesti joku muukin on saanut joskus saman idean, koska siellä oli vaan lyijykyniä. Kävin ostamassa lähes viimeisillä rahoillani postimerkkejä, koska niitä tarvitsee kuitenkin aina, ja pummasin postitoimistosta kuulakärkikynän. Sitten menin puistoon kuuntelemaan Swansia ja piirtelemään taskusta löytyviin kuitteihin ja lompakkooni. Tuo on ollut minulla ainakin 10 vuotta, enkä muka koskaan ole tajunnut piirtää siihen! Miten hölmöä?
Swans - The Seer
Hivenen ajoissa lähdin kohti Pispalaa ja tulevaa työpaikkaa. Juttelin pomon kanssa puhelimessa ja poikansa kanssa livenä, tarkoitus olisi ehkä syksystä kikkailla tuolla talolla jotain bändiohjaustoimintaa. Se olisi  minusta aivan helvetin mielenkiintoista hommaa, mutta ongelmana on se, että olen kusessa jo nyt näiden hyväntekeväisyysduunieni kanssa. Työn takia en ole oikeutettu saamaan asumistukea, mutta töitä on nyt niin vähän, ettei sillä oikein maksa vuokraakaan. Rahaa tulee kai aikaisintaan muutaman viikon päästä, ja tämänkin kuun vuokra on maksamatta. Siihen lisäksi osa-aika duuni Tampereelle kaikkine kulkemisineen ja uskon, että olen vararikossa noin kuukauden jälkeen. Pitää nyt katsella. Syy siihen, miksi otin tämän puheeksi, on talon yhteydessä aloitteleva studio, Raja Records, jota -- pyörittää. Tampereella asuvat muusikot hoi, käykääpä tuolla juttelemassa ja keskustelemassa sen kanssa, aikomuksena oli kasata sellaista 20-30 tyypin kollektiivia, joista voisi yhdistellä erilaisia kokoonpanoja ja saattaa hyviä muusikoita yhteen, ja meikästä se oli niin hyvä ajatus, että aion ainakin satavarmasti olla mukana, mikäli tuolla Tampereella päin alan pyöriä enemmänkin. Saa nyt nähdä mitä tässä tapahtuu, duuni taitaa sitoa Lahteen, mahdollisesti tulossa vielä yliopistopaikka Jyväskylään ja työpaikka Tampereelle, minua kiinnostaisi lähinnä muuttaa Ouluun tai Tornioon. Mitä teen? Ehkä irtisanon kämpän, käännän postit äidille ja kuljen vaan sinne, missä meikälle milloinkin on käyttöä. Minulle se sopisi paremmin kuin hyvin, jos matkat saisi vielä jollain työmatkakorvauksilla katettua...

Kävimme hakemassa meikäläisen romut, huomasin peilistä katselevan huomattavan paljon ruskeamman ja karvaisemman naaman, kuin joka reissuun lähti. Sen naaman alkoi olla aika lähteä takaisin Lahteen. Tuntui siltä, ettei kaiken tuon jälkeen ollut vielä valmis palaamaan tähän toiseen maailmaan, jossa meikää tarvitaan elämään ihan toista elämää, junassa tuntui hassulta kiitää pois, kun suuri osa meikää jäi kuitenkin Tampereelle leijailemaan vähän päälle parinkymmenen neliön yksiöön. Kotiin palatessa oli tukahduttavan kuuma ja tyhjä talo ja ilmeisen kissan kusen hajuinen sänky vastassa. Lakanat vaihtoon ja tämän maratonin jälkeen sitten vaikka suihkun kautta rauhoittavalle iltateelle ja nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä täynnä jotain aivan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti