sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Hyvää yötä.

Tämä päivä on ollut varsin hikoilupitoinen, mutta ei kai sitä kesällä voi välttää vaikka yrittäisi olla miten päin, kun jo nukkuessaan hikoilee vähintään kahdeksan litraa. Piirtelin ja lueskelin ja keskustelin itseni taas älykkäämmäksi, löysin puistosta jostain Tampereelta (yllätys.) eksyneen, Rotaksi itsensä nimenneen krustin, ja toin sen tänne meille siksi aikaa että mentiin Torveen ja se meni mummolleen. Jos sattuu pyörimään tässä kylässä enempikin, niin on aina tervetullut meille. Niin kuin kaikki muutkin itseensä ja elämäänsä vähänkin älykkäämmin ja vastuullisemmin suhtautuvat ihmiset. Torvessa sitten katseltiin kesäpunkkibändejä, jotka nyt yleensäkin ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia, vaikka hyviä ovatkin. Yhdessä oli erona se, että Sheriffin isoveli, joka on aikas kova poika lauleskelemaan, lauleskeli siinä. Se oli myös selkeästi kiukkuisin ja nopein noista. Ja paras.

Aiemmin päivällä ostin pitkästä aikaa levyjä, Uncle Acidin Mind Controlin, jota en kerennyt vielä kuunnella kokonaan, Ohtosen vuosikausia kehuman Monkey3n Beyond The Black Skyn, joka kertakuuntelulla todistautui melko päteväksi aavikko- ja avaruusfiilistelyksi, sekä Queens Of The Stone Agen ...Like Clockworkin, josta tiesin heti ensimmäisellä kuuntelulla, että tästä löytyi jo nyt se meikän tämän kesän levy. Aivan saatanan kova, en edes odotellut tätä mitenkään ihmeesti, mutta ennen kaikkea biisijärjestys on tuolla levyllä niin toimiva, että se kulkee juuri oikein juuri sinne minne tuollaisten levyjen kuuluukin kulkea. Siihen fiilikseen, että joko tämä nyt pyörähti läpi, no, kuunnellaanpa se uudestaan, kun oli niin helvetin hyvä. Josh Homme se vaan on kova jätkä. Ei sille mahda mitään, kovin moni ei ole tehnyt niin kovaa kampetta koko uraansa, kuin se. Tuolla levyllä biisit kulkevat milloin missäkin kenossa, se keinuu ja huojuu ja leijuu juuri oikealla tavalla. Käykää ostamassa pois, ihan vitun kova! En edes malta odottaa, että pääsen ajelemaan autoa ja luukuttamaan If I Had A Tailia jossain maantien varrella.

Näiden lukuisten seikkailujeni lisäksi kerkesin myös piirrustella siis pari kuvaa, joista toinen on luonnos yhteen hommaan, jonka ehkä näette joskus tai ehkä ette, eli siis Mustan Ristin kansihommia. Joko käytetään tuota minkä tänään tein, tai sitten jotain ihan muuta. Mutta tämän toisen tuhertelin kuunnellessani Swansia, My Father Will Guide Me Up A Rope To The Skyta, joka on ainakin meikälle melkoisen päräyttävä levy, ja vähän kevyempi, kuin The Seer kaikessa massiivisuudessaan on. Olen myös melko onnellinen siitä, että ilman paskoja rullia tämä uusi vihko mahtuu kokonaan skanneriin.

No Words, No Thoughts.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti