maanantai 3. kesäkuuta 2013

Haluukko kuulla vitsin? Krusti kävi työkkärissä...

Ammattiin valmistuminen ei ole elämässäni näkynyt tähän mennessä juuri missään muussa kuin siinä, että työkkärissä asiat alkoivatkin tapahtua huomattavan paljon liukkaammin heti kun siellä luultiin, että meikällä on jotain väliä. Ei mennyt hirveän montaa sekuntia, kun esteet karenssille olikin raivattu pois nenänedestä, vaikka tätä ennen siellä ei olla voitu pyyhkiä pois niitä duuneista kieltäytymisiä vuodelta 2010. Nyt yhtäkkiä, kun nuorisotyöntekijä on työttömänä, niin se ei ollutkaan temppu eikä mikään. Lisäksi mun osa-aikaduunit on onneksi niin pienessä osassa, ettei ne vielä täytä edes työssä oloehtoa tällä kesällä, ja ei tarvitse stressata sitä, että tekisin tappiota töissä ollessa. Tämä on ensimmäinen kerta mun elämässä, kun virastossa juokseminen ei ole (vielä) tiennyt täyttä paskaa alusta asti. Mutta eiköhän sitä sitten päästä siihen asti viimeistään siinä vaiheessa, kun KELAn hommia pitää alkaa täyttää lausunnon saapuessa. Sitten alkaa taas Icuinen tusca ia hampaitten ciristys.

Seuraavana ohjelmassa on sitten operaatio levy loppuun. Juon tässä pikaiset aamukahvini ja ulostan nämä henkiset aamukuulumiseni, minkä jälkeen käpsitään Sopenkorven kellariin tuhlaamaan ainakin pari tuntia tästä aurinkoisesta ja kirkkaasta päivästä. Sen jälkeen voisin käydä Lidlistä ostamassa kaikkea halvalla tuotettua syötävää. Nyt pitää nimittäin kituuttaa siihen asti, että jostain sitten pölähtää mystisesti rahaa. Sen jälkeen aletaan säästää levyn painoa varten, ja toivottavasti saadaan se Tuskaan mennessä ulos, vaikkakin se on ehkä vähän epätodennäköistä näillä tuloilla. Nimittäin nollatuloilla.

Jokainen päivä on haistelua, olen väsynyt haistelemaan, Rakkautta mukaillakseni. Eli tänään on sitten myös suihkupäivä, kunhan ensin juoksen kaikki nämä ylimääräiset juoksut pois alta, vituttaa tämä hikoilu. Häviäisi nuo hyttyset tuolta niin yöt olisi täydellisiä, vaikka ei mua kyllä mitenkään liian paljon ole syöty vieläkään. Ehkä se on se haju, ja nahkaa peittävä, suojakuoren omainen paskakerros, joka on krusteille hyvin tyypillinen lajillinen ominaisuus. Krustit voivat elää jopa viikkoja ilman tukirahaa, sillä ne ovat loisiin luokiteltavia eliölajeja. Kohdatessaan pitemmän kauden, joka ei tarjoa ravintoa tai suojaa, krusti etsii itselleen isäntäeliön, jonka sohvaan kiinnittyy seuraavan tukikauden alkuun asti. Krustit voivat elää päiviä pelkällä nesteellä, ja kasvaa jopa 188 senttimetriä pitkiksi, vaikkakin se ravinnon puutteen vuoksi on hyvin epätodennäköistä. Krusteja voidaan tavata joka puolella maailmaa, mutta etenkin Itä-Euroopan maissa ja Pispalan kaltaisilla radioaktiivisuuden lähes asumiskelvottomiksi tekemillä alueilla. Krustit voivat vaelluksillaan eksyä jopa satojen kilometrien päähän kotoa. Keskimääräinen eliniän ennuste krustille on noin 28 vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti