tiistai 18. kesäkuuta 2013

Flow ja työjärjestys.

Tämän päivää olen lähinnä kirjoitellut erinäisiä sähköposteja eri paikkoihin ja vouhottanut ympäri kyliä. Heräsin tosin sen verran myöhään, etten ole tainnut olla hereillä vielä 12 tuntiakaan, mistä syystä päivä on selkeästi tuntunutkin huomattavan paljon lyhyemmältä, kuin tavallisesti. Kerkesi sitä silti Sopenkorvessa taas pyörähtää, tällä kertaa ihan Mustan Ristin treeneissä asti. On tuntunut siltä, ettei siellä pariin kuukauteen ole tehnyt mitään muuta, kuin roudannut romua edestakaisin autojen ja treenisten välillä, joten olihan se nyt melko kiva sitten oikeasti treenatakin vaihteeksi. Ja tehtiin taas suorilta uusi biisi, eli kyllä sekin homma tuntuu rullaavan ihan jo suhteellisen hyvällä mallilla, omalla painollaan ja fiilispohjalta. Jotkut voivat toki hahmottaa jatkuvan fiiliksen korostamiseni hieman väärin.

Kun sanon, että asiat kuuluu tehdä fiilis-pohjalta, en tarkoita, että pitää kelliä jossain korkeassa taiteilijan asemassa taidepatonki syvällä perseessä odottelemassa jotakin jumalaista inspiraatiota. Sitä voi saada odottaa kauan, ja sille ajalle kerkeäisi tehdä jo miljoona uutta asiaa. Kyse on ennemmin Mihail Chickssentmehighn (eli Mihaly Csikszentmihalyin) määrittämästä flowsta yhdistettynä intuitioon ja ymmärrykseen siitä, mitä oma intuitio on flown kulloisessakin vaiheessa sinulle kertomassa. Eli tarkemmin sanottuna kyse on työjärjestyksestä. Siitä, että luotat vaistoosi ja teet asiat juuri silloin, kun tuntuu että niille olisi juuri nyt huomattavan hyvä flow. Musiikin kohdalla tämä on tavallisimmin aamuyöstä tai muuten väsyneenä, aivojen virittyessä jonkinlaiseen psykedeeliseen huolimattomuuden tilaan, jossa on helpompi kuunnella intuitiota, kun järjen ääni on tukehtunut pannulliseen aamukahvia, jonka päätit keittää puoli kahdelta yöllä. 

Työjärjestys päässä sanoo, miten asiat kuuluisi tehdä. Sen ei kuulu olla pysyvä ja jatkuva lista, jossa edetään järjestyksessä, vaan ennemmin jonkinlainen mindmapin henkinen lappu, johon olet kerännyt asioita, ja joita tarkkailet koko ajan, katsoen, mikä niistä alkaa vilkkua punaisena milläkin hetkellä. Sitten hoidat sen asian pois alta. Se on vähän kuin pelaisi bingoa. On epämääräinen fiilis tehdä musiikkia, satut kolauttamaan puoli tyhjää fanta-tölkkiä keittäessäsi kahvia, ja kolme päivää myöhemmin latailet Vihreitä Kaloja bandcampiin. Monelle oikealle "taiteilijalle" puolituntisen levyn tekeminen voi olla kuukausien, joskus jopa vuosien haaste. Siinä ajassa minä kuolisin tylsyyteen neljästi, jos pitäisi keskittyä yhteen levyyn niin pitkään yhtäjaksoisesti. Jo jokaisen Cut To Fit-levyn kohdalla tuntuu, että viime levystä onkin aivan järjettömän pitkä aika. Nytkin meillä on jo helvetisti erilaisia ideoita tulevaisuutta varten, eikä edellinenkään levy ole pihalla vielä. Eikä me olla käyty edes treenaamassa sen jälkeen, kun levy on nauhoitettu. Eikä kauheasti sitä ennenkään. Mutta sitten kun päätetään, että nyt aletaan tehdä biisejä, niin niitä sitten aletaan tehdä. Vilin kanssa juuri eilen pohdittiin sitä, miten erikoinen työtapa meillä on. Jos ei joku juttu toimi heti, sitä ei tehdä. Jos se menee väkisin vääntämiseksi, sen ei kuulu olla olemassa. Jos biisiä ei muista seuraavissa treeneissä, se oli paska, eikä sitä kuulunutkaan tehdä. Se on jatkuvaa Bukowskin So You Want To Be A Writeria, jota meikä on muutenkin aina pitänyt keskeisimpänä elämänohjeenani vähän kaikessa.

Suurin vaikeus on oikeastaan siinä, kun sinun flowsi ei kulje synkassa kaikkien muiden ihmisten kanssa. Minä tekisin asioita, musiikkia tai muita juttuja vaikka 18 tuntia vuorokaudesta (tai no luultavasti sitä aina nukkuessaankin kerää jotain materiaalia musiikkia ja kuvia varten), mutta monilla muilla ihmisillä on jotain muutakin elämää, ja se sitten osaltaan vähän rajoittaa sitä, miten paljon asioita voi tapahtua. Mutta kärsimättömyyden tiedän yhdeksi omista paheistani. Saatan olla vitun ärsyttävä hoputtaja, jos näen miten jokin asia olisi tehtävä juuri nyt, ja joku toinen ei pidä mitään kiirettä asian kanssa, ja näen miten sen hetken ja tilanteen ja tekemisen luonnollinen flow vain tallustelee rauhassa ohitse. Sitten se on mennyt, eikä koskaan oikeastaan tiedä, milloin se sattuu kohdalle seuraavan kerran. Tuntuu, ettei meikälle ole vieläkään kasattu riittävästi musiikkihommia harteille, joten jos jollain on jotain mielenkiintoisia projekteja tai ideoita, niin niitä saa ehdotella kyllä. 

Tämän kuvan piirtäminen alkoi tuosta supermarioäijästä lauantaina. Nyt tuli flow, ja piirsin kaiken muun sen ympärille suunnilleen samassa ajassa, kuin mitä tuon supermarioäijän piirtämiseen alun perin meni aikaa. Flow.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti