lauantai 8. kesäkuuta 2013

Eilinen = the bestest.

Eilinen oli mahdollisesti paras keikka mitä on soitettu ja yksi parhaita iltoja meikän elämässä. Maksaneita asiakkaita oli n. 90, mikä on Torven mittakaavassa ja vielä etenkin tänä päivänä ja näinä aikoina ihan helvetin paljon. Sitten kun ajattelee grindcoren kohdalle, niin siitä tulee vielä järjettömän paljon isompi luku, koska eihän tuollaista mökää kovin moni jaksa kuunnella. Kiitos kaikille jotka tuli paikalle, koska tuo oli meikästä aivan vitun mukava ilta. Olihan siinä ilmassa ehkä vähän sitä paljon detestoimaani "järkkää itsellesi selkääntaputtelubileet" meininkiä, mikä häiritsi minua vähän, mutta enpä minä pyytänyt ketään taputtelemaan yhtään mitään, enkä jäänyt sinne mehustelemaan omilla tekemisilläni. Minä tahdon vaan järkätä sellaisen illan, jolloin saan tekosyyn nähdä ystäviä ja samanhenkisiä ihmisiä, nähdä lempibändini livenä ja tuntea, että on KIVA olla LAHESSA.

Tässä Teron ottamassa kuvassa GAF soittelee grindiä.
Tässä Teron ottamassa kuvassa NOTHING MORE TO EAT soittelee grindiä.
Tässä Teron ottamassa kuvassa Kettu on ihan vitun pihalla.
Tässä Teron ottamassa kuvassa meikät soittelee vähän grindiä.

Feastem on niin kova, ettei siitä jää kuvia.

Oma keikka meni aivan vitun hyvin pitkälti siksi, että viisi minuuttia ennen keikkaa Eetu alkoi vituttaa suunnattoman paljon. Ei se enää lavalle päästessä vituttanut, mutta se, että kiireessä mieluummin mumistaan ja kiroillaan humalassa, kun keskitytään etsimään kadonneita asioita oli aika ärsyttävää. Sitten kun saatiin kaikki kolme suhteellisen nopeasti lavalle, mieli rauhoittui huomattavasti ja tajusin, että noniin, se on nyt sitten tässä se hetki. Soitettiin uusi levy läpi, ja olihan se nyt aivan helvetin kivaa. Koko meikän keho on täynnä mustelmia, ruhjeita ja pieniä haavoja, jotka sattuu aivan helvetisti. Minun, Eetun ja Nistikon jätkien osalta suunniteltu futismatsi kuivui kasaan, eihän me jaksettu yhtään mitään muuta, kuin sössöttää syvällisiä Ketun kanssa. Hienoja ihmisiä nämä pohjosen pojat, meikä chillaa ja rakastaa niistä jokaista.

Tänään sitten mennään karavaanina Rentukkaan soittamaan ja moikkailemaan Ketuntappaja Jesseä, joka on myös hieno ihminen, ja jolla on maailman siistein ääni. Kohta pitäisi potkia noita jätkiä hereille ja duunata jotain ruokaa ja sitten soitella Terolle  roudailupuolen hommista.  Tiedän, että eilinen oli meikän vuoden paras päivä, eli nyt on niinsanotusti peakattu. Feastemin Petellekin naureskelin sitä, että kun pitää odotukset nollassa ja tietää elämän olevan melko pitkälti paskaa, niin eihän tässä ole yhtään mitään hätää. Pitää vaan nauttia niistä hyvistä illoista ja arvostaa niitä täysillä. Kaikki on kuitenkin vaan alamäkeä. Jotenkin siitä syystä Cut To Fit on niin järjettömän hieno asia. Se on ylittänyt kaikki tavoitteet mitä sille on asetettu. Ensin oli kiva kun sai noita omia biisejä nauhoitettua. Sitten olisi ollut tosi kiva, kun saisi pari keikkaa soitettua. Sitten oli tosi kiva, kun sillä pääsi pois Lahdesta. Sitten oli tosi kiva, kun pääsi Eurooppaan. Sitten oli tosi kiva kun sai toteuttaa "taiteellista vapautta". Sitten tehtiin vielä hyväkin levy. Nyt sitten tehtiin jo järjettömän kova levy. Nyt vielä soitetaan jossain Tuskassa tällä kaikella? Onhan se nyt vähän kornia ja absurdia. Mutta mulle tässä jutussa kaikista siisteintä maailmassa on silti se, että se on mun, Eetun ja Vilin bändi. Cut To Fit, kaikki ylimääräinen on leikattu pois ja mahdutaan vaikka henkilöautoon.  Mä saan soittaa noiden kahden luupään kanssa, joiden kanssa mun bändihommat ovat oikeasti alkaneetkin, ja se on aivan helvetin siistiä. Tätä meikä ei antais pois mistään hinnasta. Kaikki muu on tuon rinnalla enemmän tai vähemmän yhdentekevää. Tulkaahan tänään Jyväskylän lähellä asustavat sitten Rentukkaan katselemaan, miten meikä rikkoo itseään vielä vähän lisää.

1 kommentti:

  1. Ois ollu niin siistiä olla tuolla, mut sattu menot päällekkäin..

    VastaaPoista