keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappu tuli ja meni.

Käytiin iltapäivästä treenailemassa levy läpi ja vielä läjä vanhoja biisejä. Häpeäkseni huomasin, etten muistanut Hiljaisuuden biiseistä melkein mitään ja päätin siksi rankaista itseäni sillä, että huomenna on kuunneltava koko levy läpi. Toisaalta oli aluksi vaikeuksia ihan noiden Havocinkin biisien kanssa, kun noita uusia nyt on soiteltu täysipäiväisesti koko ajan. Mutta kyllä ne sitten viimeistään tokalla yrityksellä meni kaikki. Nyt on kyllä tiedossa vitun sekava setti Saloon, jos muistetaan soittaa mitään noista biiseistä. Pitää kai muutamia kirjoittaa lapaseen, ihan vain että muistaa vetää. Tosin on sitä ennenkin tullut niin tehtyä, ja silti unohdettua aika tehokkaasti katsoa siihen käteen, jolloin tuollainen muistilappujen tekeminen on vähän turhaa.

Treenien jälkeen mentiin Profane Omenin treenikselle viettämään vaputtomien vappua, flipperi ja hevi soi, päällekkäin ne muodostivat jotain psykedeelisiä nintendohevibiisejä. Grillattiin makkaraa pienestä sateesta huolimatta. Pojat pääsivät siinä sitten illan aikana melko kovaan humallukseen. Jatkoa oli suunniteltu Tirran ja Torven verran, osa porukasta lähti edeltä, meikä käveli toisen joukon kanssa radan vartta pitkin ja tuijottelin tähtiä ja soitin niille kännykän paskalla kaiuttimella Grant Greenin Idle Momentsia. Sekin on muuten mielenkiintoista, että aamuyöstä ja oikeanlaiselle, yleensä melko rauhalliselle biisille se paska kännykän kaiutin on jossain pihalla paras mahdollinen äänentoistolaite. Siihen tulee ihan oma fiilis, jota ei saavuttaisi vaikka kantaisi selässään jotain Bosen täyttä PA-systeemiä tai Genelecin studiokaiuttimia. Ei mitään jakoja.  Mitä enemmän tuijottelen tähtiä ihan missä tahansa, sitä selkeämmin tajuan taas, miten haluan asua kaukana kaupungista, jossain missä valot eivät oikeasti peitä kaikkia tähtiä. Muksuna makasin talvisin ainakin puolet pakollisesta ulkoiluajasta lumihangessa, vaikka siinä tulikin vitun kylmä, koska tähdet oli niin saatanan kauniita, vaikuttavia ja pelottavia. Kun makasi riittävän kauan paikallaan, pystyi näkemään maapallon liikkuvan, ja siinä tuli helvetin pieni olo. Se oli jotain todella suurta ja valtavaa, jossa tajusi, miten pieniä ja mitättömiä omat teini-iän tuomat ihmiselämän solmut oikeasti olivat.

Tirraan asti en edes kerennyt, Torvi ja joka välissä biisin päälle mokeltava DJ alkoivat vituttaa suhteellisen äkkiä ja napattiin Vili sammumasta penkiltä matkaan ja tultiin kotiin. Kotimatkalla soittelin taas mollihuuliharppua ja tienasin Vilille sillä huikan viinaakin. Lanulla joku huomioliiveihin pukeutunut jätkä harjoitteli kierrepotkuja jonkun läskin naaman korkeudelle. Jonotimme vähän aikaa pizzeriassa, mutta tulimme silti ilman ruokaa kotiin, Vili hävisi taistelun kengän nauhoille ja sammui tuohon eteiseen. Eiköhän se siitä vähän tuumittuaan tokene. On taas ollut mukava ilta jotenkin juuri oikeiden ihmisten kanssa, ja elämässä ei ole juuri nyt mitään ylimääräistä. Laitoin taas Idle Momentsin soimaan ja annan sen kuljettaa. Seuraavaksi se kuljettaa suihkuun pesemään treenisten röökin lemun hiuksista ja sitten sänkyyn Möllin ja kitaran väliin nukkumaan. Hyvää yötä, maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti