Pahuus

Viimeisimpänä luin Jan Guilloun Pahuuden, joka käsitteli väkivaltaa taas vähän erilaiselta kantilta. Olin tyytyväinen päätökseeni lukea Rajatapaukset ensin, koska se antoi aivan erilaiset eväät lukea Pahuutta. Siinä missä edellisen väkivalta oli tarkkaan harjoitettua ja systemaattista vallankäyttöä, tässä väkivalta oli alistamista ja ihmisyyden täydellistä tuhoamista. Tästä on tehty kuulema hyvä elokuvakin, joka on aikomuksena katsoa tässä kohta puoliin, osin myös siksi etten kiireisen lähdön vuoksi kerennyt lukea tätä aivan loppuun asti, mikä jäi harmittamaan vähän. Erikin isä pieksee tämän useita kertoja päivässä, ja tämän ainoaksi kiintopisteeksi nousee viha faijaa kohtaan. Isä muodostuu siksi lähteeksi, josta voi ammentaa vihaa käyttöönsä, kun pitää tapella tai kestää fyysistä kipua, sillä vihalla Erikiin muodostuu selkeästi psykopaattista kylmyyttä ja laskelmallisuutta. Hän ei ole älyttömän isokokoinen, mutta sitäkin vaikuttavampi. Koulussa hänen ympärilleen muodostuu jengi, jota hän pyörittää näennäisellä itsevarmuudella olemalla tappeluissa voittamaton, hän ei ota paskaa väkivaltaisilta opettajiltakaan, mutta osaa käyttäytyä hyvin ja opiskella kunnolla, mikäli opettaja ei haasta riitaa. Tältä kantilta samastuin kyllä kirjaan suuresti, vaikkakaan väkivaltaisuus ei minussa sittenkään päässyt kehittymään mitenkään erityisen pitkälle. Se jäi ala-asteen ja yläasteen väliin. Mutta olen aina tavannut laittaa opettajani kepeälle koetukselle, koska mielestäni mikään auktoriteetti ei ole ansaittua ilman molemminpuolista kunnioitusta. Ja ennen kuin se kunnioitus löytyy, numeroni eivät merkitse minulle paskaakaan.

Erik erotetaan koulusta, ja hänen äitinsä lähettää hänet muualle, osittain turvaan faijan koirapiiskoilta ja väkivallalta. Hän päättää, että tappelu ja muu sekoilu jää taakse, mutta uudessa koulussa vallitsee "toverikasvatuksen" periaate, jonka tarkoituksena on siis se, että vanhimmat oppilaat kasvattavassa mielessä pieksevät nuorempiaan. Auktoriteetteja kohtaan vihamielinen Erik kieltäytyy tottelemasta, ja pitää samalla huolen siitä, ettei hänen tarvitse mennä kotiin koko koulun aikana, arestia kyllä riittää. Hän joutuu nopeasti oppilaiden Neuvoston silmätikuksi  ja kikkailee passiivisen vastarinnan esitaistelijana paksun ja aran huonekaverinsa kanssa. Se, mikä minua suurimmin koukutti kirjassa, oli se, ettei Erik ollut tyhmä. Hän tajusi, että se joka päättää tapella saa tapella koko ikänsä, että väkivalta ja vanhat synnit tulevat seuraamaan sitä, joka ei pyri kasvamaan ja löytämään aktiivisesti muuta keinoa ratkaista omia ongelmiaan.

Vanhojen syntien merkitys on muutenkin sellainen keskeinen teema, joka tässä mietitytti melko paljon. Siis esimerkiksi sitä kautta, kun olimme muutamaa viikkoa sitten katsomassa oikeudenkäyntiä, jossa varkaudesta tuomitut joutuivat maksamaan melkein tonnin verran sakkoja. Tuhahdin, ajatellen, että milläs luulette työttömien, varkauksiin taipuvaisten jätkien maksavan tonnin sakkoja? Varkauksilla, perhaps? Oikein! Ja sitä kautta meillä on siinä sitten melko hauska kierre jo valmiina, parhaimmillaan nämä pääsevät joskus sitten linnaan, missä ne tutustuvat ja törmäävät ihan oikeisiin rikollisiin, saavat siistejä linnatatskoja ja on taas pari niin vitun bad ääässiä jätkää pyörimässä tuolla yökerhoissa piriä diilaamassa. Hieno homma. Yhdyskuntapalvelu on paitsi kasvattavampi, myös tehokkaampi tapa ratkaista tällaiset toimet, mutta sakkoja ei siksi pysty muuttamaan. Käsittääkseni.

Toinen keskeinen teema oli se, miten viha ja äly samassa nupissa ovat vallan väärinkäyttäjille helvetin vaarallinen yhdistelmä. Vihan ei tarvitse olla sitä huonekaluja rikkovaa, tuhoavaa sorttia, vaan kohdistettua, tarkkaa energiaa, joka saa älyn toimimaan, nousemaan sieltä kirjakammiostaan puutuneelta perseeltään ja tekemään oikeasti jotain. Onnekseni koen, että se minussa oleva viha ja negaatio on melko pitkälle jalostunut tämän sorttiseksi ja voin kanavoida sitä sitten vaikkapa musiikkiin ja muuhun tällaiseen toimintaan. Edes.

Parissa kohtaa Erik myös suoritti vertailua ihmisten ja susien välillä. Susi paljastaa kurkkunsa vahvemmalle hävitessään, ja jää henkiin- jos ihminen tekee saman, hänen kurkkunsa leikataan auki, hänestä kuvataan joku helvetin video, joka on internetissä tunnin tai kahden kuluttua. Ihminen on julmempi ja raaempi ja väkivaltaisempi, kuin mikään muu eläin tällä pallolla.