maanantai 15. huhtikuuta 2013

Outo ilta.

Eilisilta oli monilla tavoin hämmentävä. Mustan Ristin treeneissä alkoi loppua kohti elätellä sellaisia harhaluuloja, että laulaminen sujuu, ja uuden biisin vetäminen oli niin kivaa, että olisin voinut jatkaa sitä helposti tunnin pitempään, kuin mitä vedettiin. Nyt tietysti vähemmän yllättäen tunnen kurkkuni kipeäksi, niinkuin kai aina silloin kun olen laulanut hyvin jossain välissä. Keho rankaisee itseään harhaluuloista. Tai mieli kehoa. Tai jotain. Lähtiessä nähtiin ehkä maailman hauskin tägi, joku oli liikennevaloissa olevaan sähköpönttöön kirjoittanut "Hiisak Izmael". Naurettiin, että siinä on joku nelikymppinen juutalainen tilitarkastaja kyllästynyt systeemiin ja vetänyt vaan H:n nimensä eteen, ajatellen huijjanneensa kaikkia! Täydellinen rikos!

Tulin kotiin, ja Tomppa tuli Raxin kanssa kuuntelemaan uusia demoja. Mukanaan se toi jonkun lappeenrantalaismimmin, joka oli alhaalla kännipäissään pysähtynyt kehumaan Raxin volkkaria. Se puhui taukoamatta koko sen kolme varttia, jonka tossa lattialla istui, ja aluksi olin varma, että se oli amfetamiinipäissään, mutta sitten tajusin, että se onkin vaan karjalainen ja päissään. Se oli ihan innoissaan ja fiiliksissä kaikesta, ja onhan se toki hienoa, että ihmisistä löytyy tuollaista elämän iloa. Kuunneltiin biisejä pari kertaa ja annoin noiden demojen raidat huvikseen Tompalle, jos se tahtoo väkerrellä niitten kanssa ja tutustua biiseihin. Pari pitää vielä tehdä, ja sit on koko levy valmis, sit vaan hinkkaa uudempia sen verta, että ne jää kaaliin ja nauhottaa koko paskan. Tästä tulee jo nyt pisin levy, koska sen kesto on jo nyt 16 minuuttia. Harvinaislaatuista. Tosin ei siihen tule, kuin ehkä kolme minuuttia lisää.

Kohta pitäisi sitten kekkuloida kouluhommiin. Sitä ennen kerkeää pyöräyttää Magrudergrindin levyn läpi. Siinä on edelleenkin ehkä maailman tuhovoimaisin levy, siitä tuli tavallaan meille Raamattu heti, kun sen kuuli ensimmäistä kertaa alusta loppuun. Se ei tarkoita, että pöllittäisiin sieltä mitään, vaan se opetti tavallaan rentoutumaan ja tekemään kaikki ne hölmöt ideat, joita tuli mieleen. Sen kuulee jo Havocilla, mutta tässä vielä enemmän. On toteutettu suunnilleen jokainen hölmö idea, joka on saatu. Ja ne kuulostaa aivan vitun hyviltä. Oma kehu haisee, joo joo, mutta kun ei se ole siitä kiinni. Nämä olisi yhtä hienoja (tai hienompia) juttuja, jos joku muu vetäisi ne. Mutta kun ei vedä. Niin täytyy tehdä itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti