sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Onpas King Crimsonkin taas pitkästä aikaa niin helvetin loistava.

Voisi ehkä kuvitella, että sunnuntaina vanheneminen on minulle kaksinverroin rankempaa, mutta kun on koko ikänsä pysytellyt muutamia vuosikymmeniä omaa ikäänsä edellä, on kerennyt käsitellä ikäkriisejäänkin jo päiväkoti-iässä niin paljon, että osaa suhtautua itseensä ja olemiseensa ennemmin päin vastoin. Olin nimittäin ihan varma, että täyttäisin 25, vaikka olen aina pitkin viime kuukausia tarkistellut asiaa suhteellisen tasaisin väliajoin. Silti minulle on aina samanlainen yllätys, että olinkin nyt vuoden nuorempi, ja aina kysyttäessä sitä tarvitsee miettiä, ellei mätänemispäivä ole ihan välittömässä läheisyydessä. Nyt niskoillani on siis aivan tavanomainen sunnuntain paino, jota niskaani vasten hiertää ennemmin ikkunasta näkyvä syksyisen harmaa kevätmaisema, kuin varsinaisesti tämän biologisen astiani ikä.

Tämän päivää olen katsellut dokumentteja ja piirrellyt Cut To Fitin tulevan levyn kansia ja keikkajulisteita ja kaikkea muuta sellaista. Nyt illaksi pitää ryömiä vielä Mustan Ristin treeneihinkin ensimmäistä kertaa aikoihin ja koittaa taas taistella jossain siellä epävireisen hoilotuksen ja huutamisen välimaastossa. Vielä päälle tunti niihin kuitenkin on, joten en ota vielä mitään stressiä, vaan keskityn nyt kuuntelemaan King Crimsonin In The Wake Of Poseidonia ja miettimään, miten tyhjästä jääkaapista saa taiottua jotain syötävää. Huomenna kai pitäisi sitten oletettavasti tulla palkkakin, mutta palkkakuittia ei ole tullut, ei sen puoleen kyllä mitään muutakaan postia kuulema pariin päivään. Siis pariin arkipäivään. Epäilyttävää. Pohjois-Korean viranomaiset ovat pidättäneet meikän postin, kun tein sen epäilyttävän puolen minuutin neuvostoteknobiisin silloin, kun Kim Jong Il kuoli. Salaliittoteoriat alkaa kihistä kuupassa tosissaan. DNA näyttää silti saaneen laskunsa läpi tästä saarrosta jossain epämääräisessä välissä.

Lueskelin tuota Sinä Kuolet-hommaa, periaatteessa se alkoi ihan mielenkiintoisena kokoelmana kirjoituksista kuolemasta, mutta viidennen tekstin jälkeen aloin ihmetellä toimittajan hommaa. Siis eikö se ole itsekään lukenut sitä läpi, kaikki tuntuvat jauhavan kuitenkin pääasiassa samoja asioita, ja vaikka periaatteessa se toki oli ehkä ideanakin, antaa jokaisen kertoa omasta suhtautumisestaan, niin silti siellä on ainakin kolme esseetä, jotka hokevat täysin samoja asioita uskontojen suhtautumisesta ja vaikutuksesta käsitykseemme kuolemasta ja siitä miten tämä aika on kyllästetty valheellisella kuolemalla, mutta kukaan ei ole nähnyt ruumista. Siinä tuli nopeasti hohhoijjaa-efekti. Mielenkiintoinen oli toki sellaisen papin teksti, joka tuntui uskovan Raamatun tapahtumiin ja tarinoihin konkreettisesti tapahtuneina asioina, mikä oli meikästä vähän vänkää, että vielä tähän maailman aikaan tällaisessa sivistysvaltiossakin on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä symbolismin ja tarinoiden kertomisen ja ihmisten liioittelutaipumusten päälle. Jos tänään kertomasi tarina ei ole sama edes ensi viikolla, kuvittele miten paljon ne paisuvat parin vuosituhannen aikana. Simple as that.

Nyt sitten kuitenkin lopettelin sen ja aloittelin Zarathustran, ja huomasin huvittuneena kaikkien siitä lukemieni lainausten olevan ensimmäiseltä 16 sivulta, mikä laittaa miettimään, onko sitä kirjaakaan lukenut kukaan kokonaan ja ajatuksen kanssa Nietzscheä arvioidessaan ja fiilistellessään. Mielestäni myös yli-ihmisen käsite on selitetty heti tuossa alussa varsin selkeästi, eikä sillä ainakaan minun kokemukseeni ja ymmärrykseeni suhteutettuna ole mitään tekemistä "ali-ihmisten" tuhoamisen kanssa. Se on ennemmin yleinen kannustus siihen, että jokaisen tulisi ylittää se tavanomainen, itsestäänselvä ihmisyyden taso, se eläimestä yli-ihmiseen kuilun yli viritetty nuora. Kaikki pitäisi pyrkiä näkemään sen todellisessa luonnossa, ilman arkipäiväisyyttä ja itsestäänselvyyttä. Mutta toki Vikernesin Varg saattaa olla näistä pätkistä ihan eri mieltä. Jokainen tulkitsee lukemaansa kumminkin aina oman varjonsa kautta.

2 kommenttia:

  1. onnittelut lisävuosien johdosta! itse pläräsin tuota zarahustraa muutama vuosi sitten e-bookkina, en silloin ainakaan löytänyt sitä kirjastosta ja musta se synnytti tosi voimakkaita mielikuvia ja oli ihan huikeasti kirjoitettu se hullun osuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänks. Pitää lukea tuo ajan ja ajatuksen kanssa muutamien päivien päästä, nyt on ohjelmassa sellaista kikkailua ettei paljon aivoja tarvita.

      Poista