perjantai 12. huhtikuuta 2013

Neuroosit ja nuoruudet

Jung saa kaikesta ja kaiken puutteesta aikaan neuroosin, mutta itse olen jotenkin aina kokenut tietynlaiseksi neuroosikseni sen, että tiedostan liikaa, pelkään kuolemaa kuollakseni, olen huomattavan paljon kiinnostuneempi omasta sisäisestä maailmastani, kuin yhteiskunnasta, ja koen, että erilaisuuteni johtuu "väärästä" syystä. Eihän kenenkään olisi kai pitänyt joutua syrjäytymisriskiin siksi, että ei käytä huumeita ja koittaa ymmärtää ihmisiä ympärillään, eihän? Sivarin aikana ja jälkeen oli hyvin vahvasti sellainen olo, että sitä sai kaikennäköistä paskaa niskaansa aivan vääristä syistä ja perusteetta. Kela onneksi asettui, vaikka ei suostunutkaan myöntämään omaa virhettään. Mutta sen aikaa tuntui vahvasti siltä, että jos ei Cut To Fitiä olisi ollut, olisin seonnut aivan täysin. Se antoi myös tavallaan tekosyyn kirjoittaa, kun "syvensi" niitä ajatuksia, mitä joissain niissä biiseissä oli. Vaikka kirjoitinhan minä jo pari vuotta sitä ennenkin. Mutta sitä ennen olikin sitten muut bändit. Sen jälkeen olen kuitenkin saanut näytettyä, että sieltä leiman alta saa kyllä kammettua itsensä pois, jos ei koko ajan todista kaikkia oletuksia oikeaksi. Siitä alkoi taistelu stereotypioita ja ennakkoluuloja ja olettamuksia ja kaikkia muita yhteiskunnan tuulimyllyjä vastaan. Vaikka monilla se saattaa laantua tässä iässä, koen että mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä vihaisemmaksi muutun. Opin sulattamaan ja käsittämään paljon enemmän, mutta sitä enemmän sellaiset asiat, jotka näen suoralta kädeltä vääriksi, käyvät vituttamaan.

Ja tyhmyys on yksi niistä asioista, loukkaus ja rikos ihmisyyttä ja evoluutiota ja kaikkea elämää kohtaan. Sitä mahtuu valitettavasti todella paljon yhä myös omaan päähän, mutta ei kai siitä koskaan täysin eroon pääsekään, ja ehkä se on osaltaan myös se ihmisyyden kepeä viehätys. Miten niin älykkäät olennot voivat käyttäytyä niin tyhmästi? That is the question. Ja silti se tuntuu olevan meille niin kovin luonnollista. Katsoin Areenasta dokumentin Teiniaivoissa myrskyää, joka vahvisti tieteellisesti kaiken sen, mitä minäkin olen aina sanonut: ilman niitä "vitun ärsyttäviä" teinejä, tässä maailmassa ei tapahtuisi yhtään mitään. Ne teinit, joita kaikki minun ikäisenikin jaksavat suuressa kypsyydessään ja ylemmyydentunnossaan parjata (osa jopa meidän luokalta, siis tälle alalle valmistuvia ihmisiä), ovat juuri niitä, jotka muuttavat tämän maailman. Ne ovat niitä, jotka saadaan innostumaan mitättömällä kipinällä, leimahtamaan täyteen roihuun ja tekemään oikeita konkreettisia muutoksia tässä maailmassa. Tai muodostamaan hysterioita.Kröhö, Beatles. Kröhö, Dingo. Sen takia tämän päivän levy-yhtiötkin ammuskelevat cheap trickejaan, nuoruuden vertaiskokemuksia oikein sarjatulella markkinoinnin tykeistään. Se olisi niin hienoa, jos se ei olisi niin helvetin läpinäkyvää ja onttoa. Mutta pidän tästä työstä ennen kaikkea siksi, että se antaa minulle mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa älykkäitten ja aktiivisten nuorten kanssa, jotka eivät tarvitse kuin sen pienen kipinän, osoituksen oikeaan suuntaan, sytyttääkseen koko maailman tuleen. Se on hienoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti