Mitä pitemmälle luen Zarathustraa (enkä ole vielä edes sataa sivua lukenut) sitä enemmän vahvistuu kuva, ettei oikein kukaan ole koskaan tajunnut Nietzscheä. Tiedän hokevani tätä, mutta en voi olla ajattelematta, luenko minä samaa kirjaa, kun kaikki Nietzscheä parjailevat, pelkäävät ja nihilistiseksi ylistävät? Tai no, onhan minuakin toki sanottu nihilistiseksi, vaikka katson olevani kaikkea muuta, kuin ihmisiä vihaava murjottaja. Tai olenhan minä tietysti kai jossain määrin sitäkin, mutta silti jokaisella ihmisellä on mielestäni kaikki oikeus ja valta olla ja elää kuten tahtoo, eikä minulla ole siihen mitään sanottavaa. En vain sillä tavalla osaa nähdä kaikkea sitä vaikkapa natsien (joiden nyt en välttämättä usko niin kauheasti lukuhommia harrastavan muutenkaan) ylistämää puolta tästä.
Tässä kun kuitenkin ylistetään perhosten ja saippuakuplien kauneutta ja ilon tärkeyttä elämässä ("En voisi pitää jumalaa, joka ei osaisi tanssia."), kehotetaan tyytymään materiaalisesti vähään ja hakemaan arvojaan muualta ("totisesti, se joka vähemmän omistaa, häntä vähemmän omistetaan!") ja varoitetaan luovia ja taiteellisia ihmisiä siitä, että imartelevat ihmisjoukot ovat kuin verta imeviä kärpäsiä torilla, ja että kansa luulee tunnistavansa suuruuden, vaikka suurin osa luovista ja taiteellisista ihmisistä kuolee köyhinä ja tuntemattomina. Kansa tunnistaa kyllä suuruuden näyttelijän ja esittäjän, ja osaa rakastaa mahdollisimman hyvää imitaatiota jostakin ajatuksesta tai ideasta, mutta luovat ihmiset itse pysyvät tuntemattomampina ja poissa. Ja eihän sitä tarvitse kuin katsoa levylistoja nähdäkseen kaiken tämän aivan todeksi. Robinit, Bieberit, kaikki nämä myyvät illuusiota nuoruuden vertaiskokemuksesta, vaikka todellisuudessa biisejä vääntää kaiken maailman makikolehmaiset ja jimipääkallot. Joilla varmaan alkaa olla jo jonkinlainen paskan musan generaattori, johon ne vaan heittävät googlesta löydetyt nuorison käyttämät termit ja iskevät sinkut painoon saman tunnin sisällä.
Hämmennys on aivan yhtä suuri, kuin silloin joskus vuosi takaperin, kun niitä ekoja Nietzschejä lueskelin. Uskon, että ihmiskunnan näkemys tästä miehestä ja tekeleistä ja niiden merkityksistä perustuu pitkälle viime vuosisadan tapahtumiin ja siihen, että ihmisjoukkoja halveksivat tai ylenkatsovat näkemykset on olleet todella helppo liittää ihmisten massahävitykseen, minkä lisäksi Friedrichin sisko oli aktiivinen natsi, ja hänen epäillään värittäneenkin osaa veljensä tuotannosta (tai epäiltiin ainakin joskus, kun minä asiaa tylsyyksissäni tutkailin, en tiedä minkä verran siinä on internettiä.) jotta se sopisi ideologiaan vähän paremmin. Siitä en sano juuta enkä jaata, mutta aika on ajanut Nietzschen hampaista selkeästi ohi. Nämä arvot ja asenteet, jotka vielä sata vuotta sitten varmasti järkyttivät ja hätkähdyttivät monia yltäkylläisyydessä ja sovinnaisuudessa eleleviä ihmisiä, kröhöm britit, kröhöm britit, ovat tänä päivänä melkein jokaisen sisäänpäin kääntyneen anarkistin perusarvojen rakennuspalasia, kuka milläkin painotuksella niitä käyttää. Koska lopultakin ne ovat mielestäni ja siis korostetusti minun tekemäni tulkinnan mukaan, ihmisyyttä ylistäviä ja lähinnä sen hukkakäyttäjiä vihaavia näkemyksiä. Ja täytyy sanoa, että ei se ole ihan yksi tai kaksi kertaa tämän elämän aikana, kun minua on vituttanut katsoa miten ihmiset päristelevät jollain ihmisyyden ykkösvaihteella humalasta toiseen. Silti en koe vihaavani ihmisiä. Suosittelen silti lueskelemaan näitä kirjoja ihan itsekin, omilla silmillä ja tajunnalla, eikä vain ottamaan vastaan sitä valmista pakettia, jonka joku koulun filosofian kurssi siitä saattaa työntää. Koska ainakaan minun kohdallani se ei nyt jotenkin ollut yhtään allekirjoitettavissa. Tosin minustahan Schopenhauerkin on lopultakin melko kaunista luettavaa, mutta koska se on kirjoitettu sävyltään sellaiseksi vanhan änkyräsedän tylytykseksi, niin se ei ehkä aina näyttäydy siinä valossa.
Nietzscheä ei välttämättä tule täysin ymmärtäneeksi jos ei huomioi miehen taustaa klassillisena filologina; tapa jolla N tekee filosofiaa liittyy olennaisesti antiikin filosofiaan ja taiteeseen. Liikkeelle kannattaa lähteä Tragedian synty -teoksesta, joka alustaa huomattavaa osaa Nietzschen myöhemmästä tuotannosta.
VastaaPoistaMitä nyt tulee Nietzschen näkemyksiin antisemitismistä ja nationalismista, ei minkäänlaista tulkinnanvaraa ole. Nykypäivänä Nietzscheä kutsuttaisiin luultavasti antifasistiksi. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Georges Bataillen Nietzscheä käsittelevä teos.
Epäjumalten hämärästä jäikin aikanaan vahva fiilis siitä, että se on vastarannan kiisken kommenttiraita länsimaisen filosofian historiaan.
PoistaJa kyllä, nationalismi tuossakin oli kukassa, mutta jotenkin siinäkin täytyy mielestäni huomioida sen aatteen nousu tuona aikana 1800-luvun puolella, se oli varmasti yleisemminkin vallalla, koska valtiot olivat vielä epämääräisen suuria ja saattoivat sisältää järjettömiä määriä eri kansallisuuksia. Eli siinä siis oli nähdäkseni pieni mutta merkittävä sävyero siihen, mitä nationalismi on vaikka tänä päivänä (SUOMI SUOMALAISILLE, KARJALA TAKAS, 1-6!!!!!).
Mutta minunkin silmissäni tuossa ollaan koko ajan lähempänä jotain "kapitalismin", tai ehkä ennemmin amerikkalaisen unelman alkuperää, äärimmäistä individualismia, mutta toisin kuin amerikkalaisessa unelmassa, tässä edellytettäisiin että jokainen yksilö on luova ja älykäs ja pyrkii etsimään oman tiensä, löytämään oikeat ystävänsä sen sijaan, että pyrkii miellyttämään jokaista lähimmäistä vaan siksi, että tämä sattuu olemaan ihminen. Olen minäkin sitä mieltä, että hyvin suuri osa ihmisistä on tajuntansa toiminnan kanssa lähempänä jotain heinäsirkkaa, kuin ihmistä, juuri siksi että oikeuttavat oman sekoilunsa ihmisyydellään.
Pitää kaivaa tuo kirja joskus ja jossain välissä, vituttaa taas lukea tätä kun tuntuu, että viiden sivun jälkeen pitää taas jo pysähtyä kirjoittamaan jotain uutta. Jos saisi tämän nyt taisteltua loppuunkin, ennen kuin vetelee johtopäätöksiä..
Jos nyt palaa vielä hetkeksi aiheeseen, en kyllä näkisi Nietzschen ajattelussa vähäisintäkään nationalismia (tosin Epäjumalten hämärän lukemisesta on jo vuosia, kuka tietää...?)
VastaaPoistaseuraava teksti on Iloisen tieteen englanninkielisestä laitoksesta, ja ihan saatanan pitkä, anteeksi.
"No, we do not love humanity; but on the other hand we are not nearly "German" enough, in the sense in which the word "German" is constantly being used nowadays, to advocate nationalism and race hatred and to be able to take pleasure in the national scabies of the heart and blood poisoning that now leads the nations of Europe to delimit and barricade themselves against each other as if it were a matter of quarantine. For that we are too open-minded, too malicious, too spoiled, also too well-informed, too "traveled": we far prefer to live on mountains, apart, "untimely," in past or future centuries, merely in order to keep ourselves from experiencing the silent rage to which we know we should be condemned as eyewitnesses of politics that are desolating the German spirit by making it vain and that is, moreover, petty politics:—to keep its own creation from immediately falling apart again, is it not finding it necessary to plant it between two deadly hatreds? [...] We who are homeless are too manifold and mixed racially and in our descent, being "modern men," and consequently do not feel tempted to participate in the mendacious racial self-admiration and racial indecency that parades in Germany today as a sign of a German way of thinking and that is doubly false and obscene among the people of the "historical sense." We are, in one word—and let this be our word of honor!— good Europeans, the heirs of Europe, the rich, oversupplied, but also overly obligated heirs of thousands of years of European spirit: as such, we have also outgrown Christianity and are averse to it [...]
Nietzschen individualismi on kieltämättä äärimmäistä, mutta mielestäni kuitenkin ratkaisevasti erilaista kun vaikkapa Ayn Randin nimenomaan olennaisesti kapitalistinen individualismi. Ehkä keskeisimmät erot juontuvatkin N:n filologin taustasta, ainakin Epäjumalten hämärässä muistaakseni esisokraattinen "anti-dialektinen" henki on vahva, mikä taas poikkeaa kapitalisti-individualistin dialektisesti oikeutetusta positiosta. Mutta, heh, pahoittelen häiriötä, jätkähän lukee Zarathustraa eikä sössötykseni liity siihen oikein mitenkään nyt.
Tuosta nationalismista itselleni puhui lähinnä tuo Uudesta Epäjumalasta-pätkä:
Poista"Valtio? Mikä se on? Kas niin! Aukaiskaa nyt korvanne, sillä minä sanon teille sanani kansojen kuolemasta. Valtio on nimeltään kaikista kylmistä hirviöistä kylmin. Kylmästi se valehteleekin: ja tämä ryömii sen suusta: ´Minä, valtio, olen kansa.´... " ja niin edespäin, käsin kirjoittaessa lainailu on vähän raskaampaa kuin internetsissä, mutta tuo laittamasi pätkä kyllä ainakin selventää ukkelin näkemystä. Muutenkin ihan vähän jurppii näissä se, että nämä suomenkieliset on kaikki vissiin Aarni Koudan suomennoksia, mikä nyt on vähän sama, kuin kehua Shakespearen kieltä Eino Leinon suomennoksen pohjalta...
Ja ei haittaa, meikä sössöttelee mieluummin ristiin täällä, kuin jossain muualla päin internettiä, ja tänne saa tulla juttelemaan koska tahansa.. :)
Veikkaan myös vahvasti, että N on kirjoitellut moniakin hommia sen verta palavalla liekillä ja hetken mielijohteistakin, että kykenisi ihan huoletta itse sulattamaan ristiriitaisuutensa. Tai itse nyt ainakin jotenkin pystyn sulattamaan omissa teksteissäni sen, jos nyt satun olemaan tänään jostain asiasta eri mieltä, kuin vaikkapa kolme vuotta sitten, koska näen sen kaiken luonnollisena osana kasvua ja kehitystä ja inhimmillistä ihmisyyttä..