Äidin puoleisen pappani syntymäpäivä ja kaikin puolin maailman turhin kansainvälinen trollailupäivä. Hesarin uutisissa oli, että Sudanin presidentti ilmoitti vapauttavansa poliittiset vangit. Kuinka hienoa olisi vetää tuollainen ja julistaa se aprillipilaksi? Siinä menisi omaisten päivät vituiksi. Olisihan se nyt vitsin tasolla hauska. Muksuna tämä tarkoitti aina sitä, että kotona alkoi kusettaminen heti herätessä, eikä mihinkään voinut uskoa. Sokeri oli vaihdettu suolaan ja kaikki oli muutenkin mullin mallin. Tästä syystä itselleni kasvoi melko nopeasti antipatiat tällaista turhaa hössötyssössötyspäivää kohtaan, mutta onneksi viime vuodet ovat olleet aprillivapaita.
Viime yönä näin unta, jossa olin töissä jonkun ruokalan keittiössä, ja Jarttu laittoi sinne faksin, että "en kerkee esitellä tälle jätkälle Torvea keskiviikkona, tässä on liksa." Ja sieltä faksista alkoi tulla puolentoista desin kertakäyttömukeihin jaffaa. Niitä oli sitten varmaan parikymmentä sellaista pikku kuppia pöydällä, ja meikän piti laittaa siinä ruokaa, ja aloin kaadella niitä isompaan kuppiin. Mitään muuta en sitten viime yön unesta muistakaan, mutta jotain tuollaista siinä kuitenkin oli. Heräiltiin tässä krapulaisessa kommuunissa tähän uuteen sunnuntaihin. Koitin tehdä kanaa kookoskastikkeessa, mutta en tiedä johtuiko omasta keittotaidosta vai kookosmaidosta, se ei oikein maistunut kookokselta. Purkista maistaessakin se oli kyllä melko synteettinen sivumaku, että en sitten tiedä oliko se joku laatu kysymys.
Sain tuossa viikonloppuna Viljamilta noita sen soololevyjä, jolla on se meikänkin hoilottelema Paska Maanantai. Sitä saa tilattua levykauppa Xstä tai suoraan herralta iteltään. Siellä on paljon oikeita hyviäkin laulajia. Siellä on etenkin yksi biisi, josta ajattelin miettineeni monesti samaa, nimittäin Haaviston Ismon laulama Sankarintappaja, jossa nuoruuden into ja voima ja energia hukataan jonnekin tuopin pohjalle. Olen nähnyt sen niin monesta helvetin lahjakkaasta muusikosta ja taiteellisesta ihmisestä ympärilläni, että meni kylmät väreet sanoja lukiessa. Eilen keskustelin ihan muussa yhteydessä siitä, olisiko moni lahjakas ihminen löytänyt sitä luovuutta itsestään ilman viinaa tai huumeita, koska monelle se on tajunnan avaaja. Minä sanon, että olisi. Luovuus on siinä mielessä synnynnäinen ominaisuus, että se on temperamentissa, persoonassa ja varhaislapsuudessa opituissa tavoissa ja käsityksissä, ja luovat ihmiset löytävät luovuutensa kyllä ilman huumeita ja päihteitäkin. Ennemmin näkisin, että monet synnynnäisesti luovat ihmiset saattavat löytää huumeista ja viinasta sen voiman, joka on riittävän tehokas vaimentamaan sen liekin, joka sanoo ettei tämä tylsä ja paska elämä riitä. Ja sitten se alkaa riittää. Sen sijaan monet ihmiset, joissa ei ole mitään synnynnäistä luovuutta tai taipumusta siihen, luulevat voivansa ruveta rokkitähdiksi kun vähän vetävät viinaa ja eksyvät kaltaistensa kanssa treenikämpälle, ja tällaisia ihmisiä meillä on jo kaikin puolin enemmän, kuin tarpeeksi. Tämä on vain rokkikukkoihin kyllästyneen ja muutenkin kliseisiin väsyneen absolutistinörtin näkökulma, ja kaikki on aina perspektiivistä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti