Ankea elämä, ankeaa luettavaa.

Nyt tuli lainattua melko möröä kamaa. Tarkoitus oli lainata kesken jäänyt Poikani Kevin, mutta kun niitä ei ollut lainattavissa, niin lähdin katselemaan, mitä siellä hyllyjen välissä on. Nietzschen Näin Puhui Zarathustra, Jungin Kärsimyksestä, jonka saatoin kyllä ehkä lukeakin jo joskus, kun nyt katselen sitä vähän tarkemmin, Liisa Keltikangas-Järvisen Tunne Itsesi, Suomalainen, joka taisi käsitellä muistaakseni lähinnä hostiilia yleisasennetta ja itsemurha-alttiutta, ainakin meille siitä jäi vähän sellainen kuva koulussa, sekä Ari Liimataisen toimittama Sinä Kuolet, jonka nyt en varsinaisesti usko tarjoavan minulle yhtään sellaista ajatusta, joka ei olisi tämän pään läpi livahtanut vähintään viittä tuhatta kertaa, mutta ajattelin sen ehkä virittelevän sellaiseen iloiseen KEVÄTFIILIKSEEN.

Mörö se on kyllä tilanne elämässäkin. Viikkoon ei pääse taas maalle, ensi viikon saan taas pitkästä aikaa katsella tapahtumien järjestämisen ja organisoinnin varjopuolta, nyt on nälkä niin minulla, kuin kissoillakin, tilillä on kaksi euroa, käteisenä jotain hiluja varmaan puolen euron edestä ja bändikassassa suunnilleen sama tilanne. On vahvasti sellainen olo, että pitää varmaan aloittaa lukeminen tuosta Sinä Kuolet-opuksesta. Katsella ensin se sopeutuminen tuohon maatumisen ajatukseen ja sen jälkeen vasta alkaa tutkailla selviytymismahdollisuuksia. Tänään on tietysti perjantai ja puoli Suomea bilettää ihan homona, meikä istuu himassa, kuuntelee Neurosista ja lukee. Meditoi nälkäänsä huomiselle, jolloin taas tarkastetaan tilanne uudestaan. Ja toistetaan sama temppu uudestaan. Ja uudestaan..

Tänään oli myös taas melko väkivaltainen migreeni, minkä lisäksi minulla oli vahva epäilys siitä, että jätin kouluun lähtiessä teflon-kattilan kuumalle liedelle ja pyörittelin jo kauhukuvia tulipaloista ja teflonihuuruihin tukehtuneista kissoista ja vaikka mistä. Nyt sitten kai aloitan tämän maratoonin ja nälän väistelyoperaation. Go!