keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Tulis jo kesä, pääsis käveleen täältä.

Eilen koulussa nollaillessani luin, että tämä talvi on ollut poikkeuksellisen synkkä ja masentava. Muistaakseni Iltapaskalehden mukaan. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän ole. Ihmiset vain kokevat niin, koska vuoden alusta astui voimaan niin helvetin paljon uusia lakeja ja asetuksia, että vapauden koetaan rajoittuneen taas kerrasta helvetin paljon. Myös työkokeilun lopettaminen sotki melko monen kaverin kevään kuviot täysin, ja he saivat saman tien alkaa taistella byrokratiaa vastaan saadakseen jatkaa työharjoitteluitaan työpajatoiminnan kautta, mikä aiheutti kaikille lisävitutusta ja murhetta. Kyllä sitä vähemmästäkin alkaa talvi tuntua masentavalta. Uskon, että myös maailmanloppumattomuudella on oma henkinen vaikutuksensa kaikkeen tähän. Ihmiset odottivat silmät kiinni loppua, jota ei tullutkaan, ja nyt pitää palata elämäänsä ja alkaa katsella kolesteroliarvoja ja muuta tavallista. Kaikesta tuli äkkiä niin helvetin tavallista, että ahdistaa. Minulle tämä kevättalvi on ollut jo aika helvetin hienoa aikaa, olen trippaillut musiikin kanssa ympäriinsä, päivät ovat olleet kirkkaita, eivätkä liian kylmiä, olen saanut nauttia ihmisten seurasta (ehkä ne masentuneena ryömivät taas tehokkaammin parantumaan meidän kämpille?) ja kaikki on ollut ihan hyvin. Kaikki ympärillä tosin valittavat koko ajan, mikä on melko kuluttavaa ja raskasta kuunneltavaa pitkällä tähtäimellä.

Puhelinkin on soinut. Jostain tutkimuksesta soitettiin pari kertaa, ja ajattelin, että kun on noin kärsivällinen, niin vastaan. Jos muistan ja ymmärsin oikein, joku EUhun liittyvä työryhmä tekee jotakin tutkimusta ihmisten vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa. En tiedä, mistä ne minun numeroni ovat saaneet, mikä vähän epäilyttää. Lisäksi se hämmensi, että tämä tutkimus olisi tarkoitus tehdä haastatteluna kasvotusten, ja kysyi, että voiko tulla meille. Epäilytti sen verran paljon, etten uskaltanut päästää tuntematonta ihmistä asuntooni, joten sovin sitten tärskyt Public Corneriin. Saapa nähdä, että minkälainen tutkimus ja mikä meininki. Naureskelin luokkakaverille, että se on varmasti joku SUPOn anarkistiväijytys, ja ne ottavat meikän talteen johonkin Suomussalmi Bayhyn. Että jos ei huomenna illan/yön aikana kuulu mitään, niin meikä on sitten kidnapattu.

Tuon Erämaan Armoille, elikkäs Into The Wildin lukeminen on saanut meikän taas haikailemaan ympäriinsä kuljeskelua, ja ajattelin kävellä Suomea johonkin päin. Menin jo lipsauttamaan Oulun, niin voi olla ettei selkäranka anna periksi ennen kuin olen kävellyt sinne, vaikka mietinkin, että tulikohan tuollaisessa kolmen viikon täysipäiväisessä kävelyssä otettua liian iso pala. Luultavasti tuli, mutta ehkä tuollaisessa reissussa saa sitten liftaillakin jo välillä, ja pää antaa sen anteeksi. Saapa nähdä. Ei täältä kauhean helposti kävelekään pohjoiseen, kun pääteiden varsilla ei saisi käpsiä. Tulee vielä KYTÄT kyselemään, että mitäs täällä suunnitellaan. Ajattelin lähteä matkaan boksereissa ja kylpytakissa, crocsit jalassa ja aamun lehti kädessä, sitten vaan kuolata ja katsoa hölmösti, jos selviäisi vaikka ilman putkareissua. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Meikähän on käytännössä jo Oulussa!

2 kommenttia:

  1. SUPOn anarkistiväijytys sai nauramaan ääneen :D Samalla kiitoksia miellyttävistä lukuhetkistä jo parin vuoden ajalta. Pitää varmaan jossain vaiheessa tarkastaa Cut To Fitin musiikkia ihan support mielessä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Cut To Fit on sellaista surinaa ja pörinää, ettei siitä varmasti saa suurin osa tällaisesta musasta tykkäävistäkään mitään tolkkua. Musiikki on silti meikälle melko kokonaisvaltaista koheltamista, ja tahdon tehdä elämäni aikana aivan kaikkea jazzista elektroniseen trippailufiilistelyyn, melkein kaikkea tuon skaalan ulkopuolelta sitä onkin pikkuhiljaa jo tullut tehtyä..

    VastaaPoista