sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Taas yksi tavallinen sunnuntai. Johan nämä on olleet liian helppoja

Viimeyö jatkuikin sitten pitkälle tämän aamun puolelle. Eetu ja Vili tulivat kuuntelemaan levyjä ja puoli sammumaan sohvalle, soitin kavereille joiden piti tulla myös. He olivat toisella kaverilla ja laittoivat kuulema saunan juuri päälle. Lähdimme Vilin kanssa käpsimään sinne välittömästi. Siellä meni sitten saunoessa ja hengaillessa puoli kahdeksaan ja tulin kotiin nukkumaan.

Näin hyvin merkillistä unta, joka sitoi vähän monenlaisia hommia yhteen. Tavallaan olin kai muka kotonani, tavallaan jonkunlaisessa nuorisotalossa töissä. Sinne tuli joku tyttö veljensä kanssa pitämään jotain parin päivän projektia, vaikea arvata mistä kohtaa eilispäivää tämä oikein oli uneeni ja alitajuntaani pompannut. Emme kuitenkaan olleet juuri tekemisissä keskenämme koko unen aikana, yritin vain jutella kahdesti ja toisella kerralla ihan lopussa sain selville, että hän on Juvalta ja kerroin siellä asuvista serkuistani ja juteltiin savolaisista ja sellaisista yleisistä jutuista. Tässä näkee mielestäni aina alitajunnan voiman, miten se pystyy luomaan sinun pääsi sisään täysin sinusta irrallisia ihmisiä, jotka niin monilta piirteiltään ja ominaisuuksiltaan ovat sinusta irtonaisia, joilla on omat halunsa, motiivinsa ja tavoitteensa, mutta joita et ole koskaan nähnyt olevan olemassa tässä maailmassa. Edes niinkuin fyysisten piirteittensä puolesta. Unessa oli muutakin outoa, joku oli jättänyt parvekkeen oven raolleen ja pikku kissa istui parvekkeen kaiteella. Ulkona satoi, ja yhtäkkiä sisälläkin katto valutti vettä joka puolelta, lamput valuivat ja yritin peitellä lattioita pyyhkeillä ja kuivata kattoa. Tämä taas uskoakseni on heijastuma yhdesta ainoasta hetkestä, kun saunan jälkeen kuivasin itseäni ja näin miten hiukseni tiputtavat vettä jatkuvana virtana alas. Se luultavasti jäi tuohon valumiseksi. Sitten aloin siivota kämppää, ja yhtäkkiä huomasin imuroivani kuitenkin Aunettaa, sitä taloa, jossa Pertunmaalla asuin viimeisenä. Se oli taas vähän hämmentävää, mutta kaipa se on minulle jokin alitajunnan ja sulkeutuneisuuden symboli, koska siellä vietetty aika oli monelta osin niin vaikeaa, ja osaltaan ehkä auttoi luomaan näitä "ongelmia". Toisaalta se oli myös alitajunnan muistutus siitä, että se on taas sunnuntai, sinun on herättävä huomenna kahdeksaan ja nukuit neljään. Onko fiksu olo? Mitä?!

Seuraavana ohjelmassa siis ruumiin rankaisua, siivousta, ehkä kallon ajelua ja suihku, kun heräsinkin niin hikisenä, ettei eilisestä saunasta ollut mitään hyötyä. Tai tämän aamuisesta. Mistä lie. Ollaan pari päivää Vilin ja Eetun kanssa fiilistelty Everlastin ekalta levyltä löytyvää biisiä, joka kiteyttää koko tämän päivän.
Everyboooody....fuck em! Ahdistaa niin helvetin paljon, tämä tuntuu siltä kuin sisälle olisi teipattu miljoona tuhatjalkaista selät vastakkain, ja niiden jalat sutisi nahkaa sisältäpäin..
imurointi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti