torstai 21. helmikuuta 2013

Syömään, syömään...

Ensimmäiseen loma-aamuun heräily on aina siistiä. Etenkin, jos se ei tapahtu kolmelta iltapäivällä, vaan siinä yhdentoista korvilla, mikä on aivan optimaalinen aika ylösnousemukselle, koska koko päivä on vielä edessä. Sunnuntaisinkin kaupat aukeaa vasta kun saat aamukahvit juotua. Paitsi jos kahvi on loppu, pitää odottaa se tunti ennen sitä kaupan aukeamista, mikä on ihan perseestä, mutta onneksi se ei yleensä ole asioiden laita. Pitkästä aikaa olen aloittanut aamuni myös lueskelemalla, mitä pääni ulkopuolisessa maailmassa on tapahtunut, ja hetihän se alkaa vituttaa. Jos joku vielä ei tähän ikään ja aikaan ole tajunnut, että syömänsä teollisuuspaskan kohdalla on turha odottaa mitään laatustandardeja, tai ainakaan sitä, että saa mitä maksaa, niin olisi jo korkea aika. Vähän turha jeesustella siitä, että meikän silvottujen massatuotettujen eläinten seassa oliki sellasta eläintä, millä mieluummin ratsastaisin, ja sit vedellä ruisleivän päällä meetwurstia. Jos tahtoo olla varma siitä mitä syö, pitäytyy viipurilaisen ruisleivässä ja graavilohessa. Paras ruokavalio muutenkin, mutta sen lisäksi ruisleipä on aina ruisleipää, ja lohi on sen värinen kala, ettei sinne ihan hirveästi hevosta tai edes siikaa sekaan mahdu. Kun huomataan, että teollisuuslihaa voidaan jatkaa muulla hukkalihalla, käy näin. Kulut pienenee ja voitot kasvaa, kukapa sitä ei haluaisi. Sen ei luulisi tulevan kellekään minkäänlaisena yllätyksenä, ja helvetin hyvin ovat tuntuneet menevän alas tähänkin asti, joten antaa mennä vaan. Tai sitten tehdään koko ruokateollisuudelle tässä vaiheessa joku puhdistus, ja katsotaan että kaikki pelaavat sitten puhtailla merkeillä, eikä kaiveta muutamaa syntipukkia joita voidaan hyihyitellä, kun muut jatkaa samaa peliä jäämättä kiinni, mikä on yleisin kapitalismin toimintamalli.

Toinen ahneuden ajama ja yhtä toimiva malli on tuo tekijänoikeuslakien nussiminen. Saksassa meteoriittivideota ei voi katsella youtubesta, koska Saksan tekijänoikeusjärjestö olisi halunnut kerätä royaltit YHDESSÄ AUTOSSA TAUSTALLA SOIVASTA BIISISTÄ. Vaikka minä olen tällainen helvetin pökälepäähippi, niin luulisi tuon nyt olevan ihan vitun järjetöntä kelle tahansa.  Siinä jäi saksalaisiltä näkemättä yksi hienoimmista ja kauneimmista ihmiselämän kohdalle sattuneista jutuista. Ei voi minkään. Musiikin tekijöiden hengen tuotteesta (mikäli muistan oikein, kyseessä oli joku jumputusremixhomma) kuuluu kerätä korvaus tekijöille! Ainut vaan, että se tekijä ei siitä juurikaan kostu. Mutta tähän tilanteeseen ajaudutaan vähitellen myös Suomessa, mitä enemmän vartioidaan "omaa" etua (tässä tapauksessa lähes poikkeuksetta levy-yhtiön etu, ei artistin etu), sitä enemmän rajoitetaan taas yksilöiden mahdollisuuksia tuoda musiikkia ja kwylttvyyriä elämäänsä. Ja pientä ihmistä vituttaa, ja pieni ihminen tekee sitten kaiken kulttuurinsa itse. Vaikka ei itse juuri käytäkään itse tekemäänsä kulttuuria, vaan vuotaa sen kaikkien muiden nähtäväksi.

Myös tämä kuulostaa niin perus kokkaritouhuilta, etten jaksa edes aloittaa, lähden syömään kiukkuni pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti